Job 41
1 Wilt thou draw out the leviathan with the hook, and press down his tongue with a cord?
Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
2 Wilt thou put a rush-rope into his nose, and pierce his jaw with a spike?
Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
3 Will he make many supplications unto thee? or will he speak softly unto thee?
Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
4 Will he make a covenant with thee? wilt thou take him as a bondman for ever?
Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
5 Wilt thou play with him as with a bird, and wilt thou bind him for thy maidens?
Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
6 Shall partners make traffic of him, will they divide him among merchants?
Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
7 Wilt thou fill his skin with darts, and his head with fish-spears?
Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
8 Lay thy hand upon him; remember the battle, — do no more!
Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
9 Lo, hope as to him is belied: is not one cast down even at the sight of him?
Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
10 None is so bold as to stir him up; and who is he that will stand before me?
Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
11 Who hath first given to me, that I should repay [him]? [Whatsoever is] under the whole heaven is mine.
Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
12 I will not be silent as to his parts, the story of his power, and the beauty of his structure.
Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
13 Who can uncover the surface of his garment? who can come within his double jaws?
Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
14 Who can open the doors of his face? Round about his teeth is terror.
Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
15 The rows of his shields are a pride, shut up together [as with] a close seal.
Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
16 One is so near to another that no air can come between them;
Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
17 They are joined each to its fellow; they stick together, and cannot be sundered.
Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
18 His sneezings flash light, and his eyes are like the eyelids of the morning.
Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
19 Out of his mouth go forth flames; sparks of fire leap out:
Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
20 Out of his nostrils goeth smoke, as out of a boiling pot and cauldron.
Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
21 His breath kindleth coals, and a flame goeth out of his mouth.
Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
22 In his neck lodgeth strength, and terror danceth before him.
Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
23 The flakes of his flesh are joined together: they are fused upon him, they cannot be moved.
Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
24 His heart is firm as a stone, yea, firm as the nether [millstone].
Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
25 When he raiseth himself up, the mighty are afraid: they are beside themselves with consternation.
Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
26 If any reach him with a sword, it cannot hold; neither spear, nor dart, nor harpoon.
Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
27 He esteemeth iron as straw, bronze as rotten wood.
Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
28 The arrow will not make him flee; slingstones are turned with him into stubble.
Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
29 Clubs are counted as stubble; he laugheth at the shaking of a javelin.
Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
30 His under parts are sharp potsherds: he spreadeth a threshing-sledge upon the mire.
Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
31 He maketh the deep to boil like a pot; he maketh the sea like a pot of ointment;
Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
32 He maketh the path to shine after him: one would think the deep to be hoary.
Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
33 Upon earth there is not his like, who is made without fear.
Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
34 He beholdeth all high things; he is king over all the proud beasts.
Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
