Job 4
1 And Eliphaz the Temanite answered and said,
Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 If a word were essayed to thee, wouldest thou be grieved? But who can refrain from speaking?
Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 Behold, thou hast instructed many, and thou hast strengthened the weak hands;
Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 Thy words have upholden him that was stumbling, and thou hast braced up the bending knees:
Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 But now it is come upon thee, and thou grievest; it toucheth thee, and thou art troubled.
Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
6 Hath not thy piety been thy confidence, and the perfection of thy ways thy hope?
Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Remember, I pray thee, who that was innocent has perished? and where were the upright cut off?
Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 Even as I have seen, they that plough iniquity and sow mischief, reap the same.
Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 By the breath of God they perish, and by the blast of his nostrils are they consumed.
He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 The roar of the lion, and the voice of the fierce lion, and the teeth of the young lions, are broken;
Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 The old lion perisheth for lack of prey, and the whelps of the lioness are scattered.
Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12 Now to me a word was secretly brought, and mine ear received a whisper thereof.
Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 In thoughts from visions of the night, when deep sleep falleth on men: —
Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 Fear came on me, and trembling, and made all my bones to shake;
Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 And a spirit passed before my face — the hair of my flesh stood up —
Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 It stood still; I could not discern the appearance thereof: a form was before mine eyes; I heard a slight murmur and a voice:
Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 Shall [mortal] man be more just than God? Shall a man be purer than his Maker?
Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 Lo, he trusteth not his servants, and his angels he chargeth with folly:
Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 How much more them that dwell in houses of clay, whose foundation is in the dust, who are crushed as the moth!
Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 From morning to evening are they smitten: without any heeding it, they perish for ever.
Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 Is not their tent-cord torn away in them? they die, and without wisdom.
Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
