Job 32
1 And these three men ceased to answer Job, because he was righteous in his own eyes.
Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
2 Then was kindled the anger of Elihu the son of Barachel, the Buzite, of the family of Ram: against Job was his anger kindled, because he justified himself rather than God;
Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
3 and against his three friends was his anger kindled, because they found no answer, and [yet] condemned Job.
Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
4 But Elihu had waited till Job had finished speaking, because they were older than he.
Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
5 And Elihu saw that there was no answer in the mouth of the three men, and his anger was kindled.
Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
6 And Elihu the son of Barachel the Buzite answered and said, I am young, and ye are aged; wherefore I was timid, and feared to shew you what I know.
Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
7 I said, Let days speak, and multitude of years teach wisdom.
Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
8 But there is a spirit which is in man; and the breath of the Almighty giveth them understanding.
Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
9 It is not the great that are wise; neither do the aged understand judgment.
Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
10 Therefore I say, Hearken to me; I also will shew what I know.
Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
11 Lo, I waited for your words; I gave ear to your reasonings, until ye searched out what to say.
Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
12 Yea, I gave you mine attention, and behold, there was none of you that confuted Job, that answered his words;
Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
13 That ye may not say, We have found out wisdom; God will make him yield, not man.
Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
14 Now he hath not directed [his] words against me; and I will not answer him with your speeches. ...
Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
15 They were amazed, they answered no more; words failed them.
He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
16 And I waited, for they spoke not, but stood still, and answered no more; —
Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
17 I will answer, I also in my turn, I also will shew what I know:
Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
18 For I am full of matter, the spirit within me constraineth me.
Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
19 Behold, my belly is as wine which hath no vent; like new flasks, it is ready to burst.
Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
20 I will speak, that I may find relief; I will open my lips and answer.
Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
21 Let me not, I pray you, accept any man's person; neither will I give flattery to man.
En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
22 For I know not how to flatter; my Maker would soon take me away.
Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
