Job 29
1 And Job continued his parable and said,
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 Oh that I were as in months past, as in the days when God preserved me;
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 When his lamp shone over my head, [and] by his light I walked through darkness;
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 As I was in the days of my youth, when the secret counsel of God was over my tent,
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 When the Almighty was yet with me, my young men round about me;
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 When my steps were bathed in milk, and the rock poured out beside me rivers of oil! ...
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 When I went out to the gate by the city, when I prepared my seat on the broadway,
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 The young men saw me, and hid themselves; and the aged arose [and] stood up;
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 Princes refrained from talking, and laid the hand on their mouth;
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 The voice of the nobles was hushed, and their tongue cleaved to their palate.
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 When the ear heard [me], then it blessed me, and when the eye saw [me], it gave witness to me;
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 For I delivered the afflicted that cried, and the fatherless who had no helper.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 The blessing of him that was perishing came upon me, and I caused the widow's heart to sing for joy.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 I put on righteousness, and it clothed me; my justice was as a mantle and a turban.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 I was eyes to the blind, and feet was I to the lame;
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 I was a father to the needy, and the cause which I knew not I searched out;
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 And I broke the jaws of the unrighteous, and plucked the spoil out of his teeth.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 And I said, I shall die in my nest, and multiply my days as the sand;
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 My root shall be spread out to the waters, and the dew will lie all night on my branch;
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 My glory shall be fresh in me, and my bow be renewed in my hand.
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 Unto me they listened, and waited, and kept silence for my counsel:
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 After my words they spoke not again, and my speech dropped upon them;
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 And they waited for me as for the rain, and they opened their mouth wide as for the latter rain.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 [If] I laughed on them, they believed [it] not; and they troubled not the serenity of my countenance.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 I chose their way, and sat as chief, and dwelt as a king in the army, as one that comforteth mourners.
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
