Job 24
1 Why are not times treasured up with the Almighty? why do not they that know him see his days?
Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?
2 They remove the landmarks; they violently take away the flocks and pasture them;
He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '
3 They drive away the ass of the fatherless, they take the widow's ox for a pledge;
He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.
4 They turn the needy out of the way: the afflicted of the land all hide themselves.
Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.
5 Lo, [as] wild asses in the desert, they go forth to their work, seeking early for the prey: the wilderness [yieldeth] them food for [their] children.
Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.
6 They reap in the field the fodder thereof, and they gather the vintage of the wicked;
He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.
7 They pass the night naked without clothing, and have no covering in the cold;
Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.
8 They are wet with the showers of the mountains, and for want of a shelter embrace the rock...
Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.
9 They pluck the fatherless from the breast, and take a pledge of the poor:
He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.
10 These go naked without clothing, and, hungry, they bear the sheaf;
Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.
11 They press out oil within their walls, they tread their winepresses, and suffer thirst.
He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.
12 Men groan from out of the city, and the soul of the wounded crieth out; and God imputeth not the impiety.
He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.
13 There are those that rebel against the light; they know not the ways thereof, nor abide in the paths thereof.
Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.
14 The murderer riseth with the light, killeth the afflicted and needy, and in the night is as a thief.
Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.
15 And the eye of the adulterer waiteth for the twilight, saying, No eye shall see me; and he putteth a covering on [his] face.
Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.
16 In the dark they dig through houses; by day they shut themselves in; they know not the light:
Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.
17 For the morning is to them all [as] the shadow of death; for they are familiar with the terrors of the shadow of death.
Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.
18 He is swift on the face of the waters; their portion is cursed on the earth: he turneth not unto the way of the vineyards.
Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.
Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden. (Sheol h7585)
20 The womb forgetteth him; the worm feedeth sweetly on him: he shall be no more remembered; and unrighteousness is broken as a tree, —
Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.
21 He that despoileth the barren that beareth not, and doeth not good to the widow:
Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.
22 He draweth also the mighty with his power; he riseth up, and no [man] is sure of life.
Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.
23 [God] setteth him in safety, and he resteth thereon; but his eyes are upon their ways.
Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.
24 They are exalted for a little, and are no more; they are laid low; like all [other] are they gathered, and are cut off as the tops of the ears of corn.
He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.
25 If it be not so now, who will make me a liar, and make my speech nothing worth?
Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?
