Job 21
1 And Job answered and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 Hear attentively my speech, and let this replace your consolations.
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Suffer me and I will speak; and after I have spoken, mock on!
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 As for me, is my complaint to a man? or wherefore should not my spirit be impatient?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Mark me, and be astonished, and lay the hand upon the mouth.
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Even when I think [thereon], I am affrighted, and trembling taketh hold of my flesh.
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Wherefore do the wicked live, grow old, yea, become mighty in power?
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Their seed is established with them in their sight, and their offspring before their eyes.
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 Their houses are safe from fear, neither is the rod of God upon them.
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 Their bull gendereth, and faileth not; their cow calveth, and casteth not her calf.
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 They send forth their little ones like a flock, and their children dance.
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 They shout to the tambour and harp, and rejoice at the sound of the pipe.
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 And they say unto God, Depart from us, for we desire not the knowledge of thy ways!
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 What is the Almighty that we should serve him? and what are we profited if we pray unto him?
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 Behold, their prosperity is not in their hand. The counsel of the wicked be far from me!
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 How often is the lamp of the wicked put out, and cometh their calamity upon them? Doth he distribute sorrows [to them] in his anger?
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 Do they become as stubble before the wind, and as chaff that the storm carrieth away?
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 God layeth up [the punishment of] his iniquity for his children; he rewardeth him, and he shall know [it]:
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 His eyes shall see his destruction, and he shall drink of the fury of the Almighty.
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 For what pleasure should he have in his house after him, when the number of his months is cut off?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 Can any teach God knowledge? And he it is that judgeth those that are high.
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 One dieth in his full strength, being wholly at ease and quiet;
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 His sides are full of fat, and the marrow of his bones is moistened;
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 And another dieth in bitterness of soul, and hath not tasted good:
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 Together they lie down in the dust, and the worms cover them.
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Lo, I know your thoughts, and the devices ye wrongfully imagine against me.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 For ye say, Where is the house of the noble? and where the tent of the dwellings of the wicked?
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 Have ye not asked the wayfarers? and do ye not regard their tokens:
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 That the wicked is reserved for the day of calamity? They are led forth to the day of wrath.
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 Who shall declare his way to his face? and who shall repay him what he hath done?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 Yet is he carried to the graves, and watch is kept over the tomb.
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 The clods of the valley are sweet unto him; and every man followeth suit after him, as there were innumerable before him.
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 How then comfort ye me in vain? Your answers remain perfidious.
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
