Job 17
1 My breath is corrupt, my days are extinct, the graves are mine.
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
2 Are there not mockers around me? and doth [not] mine eye abide in their provocation?
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3 Lay down now [a pledge], be thou surety for me with thyself: who is he that striketh hands with me?
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4 For thou hast hidden their heart from understanding; therefore thou wilt not exalt [them].
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5 He that betrayeth friends for a prey — even the eyes of his children shall fail.
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6 And he hath made me a proverb of the peoples; and I am become one to be spit on in the face.
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7 And mine eye is dim by reason of grief, and all my members are as a shadow.
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8 Upright men [shall be] astonished at this, and the innocent shall be stirred up against the ungodly;
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 But the righteous shall hold on his way, and he that hath clean hands shall increase in strength.
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10 But as for you all, pray come on again; and I shall not find one wise man among you.
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11 My days are past, my purposes are broken off, the cherished thoughts of my heart.
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12 They change the night into day; the light [they imagine] near in presence of the darkness.
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 I cry to the grave, Thou art my father! to the worm, My mother, and my sister!
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15 And where is then my hope? yea, my hope, who shall see it?
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
