Job 17
1 My breath is corrupt, my days are extinct, the graves are mine.
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 Are there not mockers around me? and doth [not] mine eye abide in their provocation?
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Lay down now [a pledge], be thou surety for me with thyself: who is he that striketh hands with me?
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 For thou hast hidden their heart from understanding; therefore thou wilt not exalt [them].
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 He that betrayeth friends for a prey — even the eyes of his children shall fail.
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 And he hath made me a proverb of the peoples; and I am become one to be spit on in the face.
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 And mine eye is dim by reason of grief, and all my members are as a shadow.
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 Upright men [shall be] astonished at this, and the innocent shall be stirred up against the ungodly;
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 But the righteous shall hold on his way, and he that hath clean hands shall increase in strength.
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 But as for you all, pray come on again; and I shall not find one wise man among you.
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 My days are past, my purposes are broken off, the cherished thoughts of my heart.
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 They change the night into day; the light [they imagine] near in presence of the darkness.
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
14 I cry to the grave, Thou art my father! to the worm, My mother, and my sister!
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 And where is then my hope? yea, my hope, who shall see it?
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
