Job 10
1 My soul is weary of my life: I will give free course to my complaint; I will speak in the bitterness of my soul.
Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.
2 I will say unto God, Do not condemn me; shew me wherefore thou strivest with me.
Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.
3 Doth it please thee to oppress, that thou shouldest despise the work of thy hands, and shine upon the counsel of the wicked?
Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?
4 Hast thou eyes of flesh? or seest thou as man seeth?
Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?
5 Are thy days as the days of a mortal? are thy years as a man's days,
Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?
6 That thou searchest after mine iniquity, and inquirest into my sin;
Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,
7 Since thou knowest that I am not wicked, and that there is none that delivereth out of thy hand?
Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.
8 Thy hands have bound me together and made me as one, round about; yet dost thou swallow me up!
Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?
9 Remember, I beseech thee, that thou hast made me as clay, and wilt bring me into dust again.
Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.
10 Hast thou not poured me out as milk, and curdled me like cheese?
Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?
11 Thou hast clothed me with skin and flesh, and knit me together with bones and sinews;
Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
12 Thou hast granted me life and favour, and thy care hath preserved my spirit;
Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.
13 And these things didst thou hide in thy heart; I know that this was with thee.
Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,
14 If I sinned, thou wouldest mark me, and thou wouldest not acquit me of mine iniquity.
Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.
15 If I were wicked, woe unto me! and righteous, I will not lift up my head, being [so] full of shame, and beholding mine affliction; —
Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.
16 And it increaseth: thou huntest me as a fierce lion; and ever again thou shewest thy marvellous power upon me.
Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.
17 Thou renewest thy witnesses before me and increasest thy displeasure against me; successions [of evil] and a time of toil are with me.
Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.
18 And wherefore didst thou bring me forth out of the womb? I had expired, and no eye had seen me.
Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!
19 I should be as though I had not been; I should have been carried from the womb to the grave.
Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.
20 Are not my days few? cease then and let me alone, that I may revive a little,
Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,
21 Before I go, and never to return, — to the land of darkness and the shadow of death;
Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,
22 A land of gloom, as darkness itself; of the shadow of death, without any order, where the light is as thick darkness.
Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.
