2 Samuel 22
1 And David spoke to Jehovah the words of this song in the day that Jehovah had delivered him out of the hand of all his enemies, and out of the hand of Saul.
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 And he said, Jehovah is my rock, and my fortress, and my deliverer;
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 God is my rock, in him will I trust — My shield, and the horn of my salvation, My high tower, and my refuge, My saviour: thou wilt save me from violence.
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 I will call upon Jehovah, who is to be praised; So shall I be saved from mine enemies.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 For the waves of death encompassed me, Torrents of Belial made me afraid.
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 In my distress I called upon Jehovah, And I cried to my God; And he heard my voice out of his temple, And my cry [came] into his ears.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 Then the earth shook, and quaked; The foundations of the heavens trembled And shook because he was wroth.
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 There went up a smoke out of his nostrils, And fire out of his mouth devoured: Coals burned forth from it.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 And he bowed the heavens, and came down; And darkness was under his feet.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 And he rode upon a cherub, and did fly; And he was seen upon the wings of the wind.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 And he made darkness round about him a tent, Gatherings of waters, thick clouds of the skies.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 From the brightness before him Burned forth coals of fire.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 Jehovah thundered from the heavens, And the Most High uttered his voice.
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 And he sent arrows, and scattered [mine enemies]; Lightning, and discomfited them.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 And the beds of the sea were seen, The foundations of the world were uncovered At the rebuke of Jehovah, At the blast of the breath of his nostrils.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 He reached forth from above, he took me, He drew me out of great waters;
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 He delivered me from my strong enemy, From them that hated me; For they were mightier than I.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 They encountered me in the day of my calamity; But Jehovah was my stay.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 And he brought me forth into a large place; He delivered me, because he delighted in me.
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 Jehovah hath rewarded me according to my righteousness, According to the cleanness of my hands hath he recompensed me.
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 For I have kept the ways of Jehovah, And have not wickedly departed from my God.
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 For all his ordinances were before me, And his statutes, I did not depart from them,
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 And I was upright before him, And kept myself from mine iniquity.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 And Jehovah hath recompensed me according to my righteousness, According to my cleanness in his sight.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 With the gracious thou dost shew thyself gracious; With the upright man thou dost shew thyself upright;
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 With the pure thou dost shew thyself pure; And with the perverse thou dost shew thyself contrary.
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 And the afflicted people thou dost save; And thine eyes are upon the haughty, [whom] thou bringest down.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 For thou art my lamp, Jehovah; And Jehovah enlighteneth my darkness.
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 For by thee I have run through a troop; By my God have I leaped over a wall.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 As for God, his way is perfect; The word of Jehovah is tried: He is a shield to all that trust in him.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 For who is God, save Jehovah? And who is a rock, save our God?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 God is my strong fortress, And he maketh my way perfectly smooth.
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 He maketh my feet like hinds' [feet], And setteth me upon my high places.
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 He teacheth my hands to war, And mine arms bend a bow of brass.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 And thou didst give me the shield of thy salvation, And thy condescending gentleness hath made me great.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Thou enlargedst my steps under me; And mine ankles did not slip.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 I pursued mine enemies, and destroyed them, And I turned not again till they were consumed.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 And I have consumed them and have crushed them, and they rose not again; Yea, they fell under my feet.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 And thou girdedst me with strength to battle: Thou didst subdue under me those that rose up against me.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 And mine enemies didst thou make to turn their backs unto me, And those that hated me I destroyed.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 They looked, and there was none to save — Unto Jehovah, and he answered them not.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 And I did beat them small as the dust of the earth, I trod them as the mire of the streets; I stamped upon them.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 And thou hast delivered me from the strivings of my people, Thou hast kept me to be head of the nations: A people I knew not doth serve me:
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 Strangers come cringing unto me: At the hearing of the ear, they obey me.
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 Strangers have faded away, And they come trembling forth from their close places.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 Jehovah liveth; and blessed be my rock; And exalted be the God, the rock of my salvation,
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 The God who hath avenged me, And hath brought the peoples under me.
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 He brought me forth from mine enemies: Yea, thou hast lifted me up above them that rose up against me; From the man of violence hast thou delivered me.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 Therefore will I give thanks to thee, Jehovah, among the nations, And will sing psalms to thy name.
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 [It is he] who giveth great deliverances to his king, And sheweth loving-kindness to his anointed, To David, and to his seed for evermore.
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
