Song of Solomon 6
1 Chorus to Bride: Where has your beloved gone, O most beautiful among women? To where has your beloved turned aside, so that we may seek him with you?
Kuhunka ystäväs on mennyt, o sinä kaikkein kaunein vaimoin seassa! kuhunka ystäväs on kääntänyt itsensä? Me etsimme häntä sinun kanssas.
2 Bride: My beloved has descended to his garden, to the courtyard of aromatic plants, in order to pasture in the gardens and gather the lilies.
Minun ystäväni on mennyt kryytimaahansa, yrttisarkoihinsa, että hän siellä kryytimaassa kaitsis laumaansa, ja hakis ruusuja.
3 I am for my beloved, and my beloved is for me. He pastures among the lilies.
Minun ystäväni on minun ja minä olen hänen, joka kaitsee kukkasten keskellä.
4 Groom to Bride: My love, you are beautiful: sweet and graceful, like Jerusalem; terrible, like an army in battle array.
Sinä olet ihana, minun kultani, niinkuin Tirtsa, kaunis niinkuin Jerusalem, peljättävä niinkuin sotajoukko.
5 Avert your eyes from me, for they have caused me to fly away. Your hair is like a flock of goats, which have appeared out of Gilead.
Käännä silmäs pois minusta; sillä ne minun sytyttävät; sinun hiukses ovat niinkuin vuohilauma, jotka Gileadin vuorella kerityt ovat.
6 Your teeth are like a flock of sheep, which have ascended from the washing, each one with its identical twin, and not one among them is barren.
Sinun hampas ovat niinkuin lammaslauma, jotka pesosta nousevat, ja kaikki kaksoisia kantavat, ja ei yksikään ole heistä hedelmätöin.
7 Like the skin of a pomegranate, so are your cheeks, except for your hiddenness.
Sinun kasvos ovat niinkuin granatomenan lohkot sinun palmikkois välillä.
8 There are sixty queens, and eighty concubines, and maidens without number.
Kuusikymmentä on drottninkia ja kahdeksankymmentä vaimoa, ja neitseet ovat epälukuiset;
9 One is my dove, my perfect one. One is her mother; elect is she who bore her. The daughters saw her, and they proclaimed her most blessed. The queens and concubines saw her, and they praised her.
Mutta yksi on minun kyhkyläiseni ja minun täydelliseni; yksi on äitinsä rakkain ja synnyttäjänsä valittu: koska tyttäret hänen näkivät, ylistivät he hänen autuaaksi, kuningattaret ja vaimot ylistivät häntä.
10 Chorus to Groom: Who is she, who advances like the rising dawn, as beautiful as the moon, as elect as the sun, as terrible as an army in battle array?
Kuka on tämä, joka nähdään niinkuin aamurusko, ihana niinkuin kuu, valittu niinkuin aurinko, peljättävä niinkuin sotajoukko?
11 Bride: I descended to the garden of nuts, in order to see the fruits of the steep valleys, and to examine whether the vineyard had flourished and the pomegranates had produced buds.
Minä olen mennyt alas yrttitarhaani, katsomaan vesoja ojan reunalla, kurkistelemaan, jos viinapuut kukoistivat, jos granatomenat viheriöitsivät.
12 I did not understand. My soul was stirred up within me because of the chariots of Amminadab.
En minä tiennyt, että minun sieluni minun hamaan minun mieluisen kansani vaunuihin asti asettanut oli.
13 Chorus to Bride: Return, return, O Sulamitess. Return, return, so that we may consider you. Chorus to Groom: What will you see in the Sulamitess, other than choruses of encampments?
Palaja, palaja Sulamit: palaja, palaja nähdäksemme sinua. Mitä te näitte Sulamitissa, paitsi sotajoukkoin tanssia?
