Psalms 74
1 The understanding of Asaph. O God, why have you rejected us to the end. Why has your fury become enraged over the sheep of your pasture?
Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?
2 Be mindful of your congregation, which you have possessed from the beginning. You redeemed the scepter of your inheritance, mount Zion, in which you have dwelt.
Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.
3 Lift up your hands against their arrogance in the end. How great the malice of the enemy has been in the sanctuary!
Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.
4 And those who hate you have been glorified, in the midst of your solemnity. They have set up their own signs as a proof,
Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.
5 as if it had been issued from on high; yet they did not understand. As in a forest of chopped wood,
Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,
6 they have cut down the entrances themselves. With axe and hatchet, they have brought it down.
Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.
7 They have set fire to your Sanctuary. They have polluted the tabernacle of your name on earth.
He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.
8 They have said in their heart, the whole group of them together: “Let us cause all the feast days of God to cease from the land.
He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.
9 We have not seen our proof; there is now no prophet. And he will no longer know us.”
Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.
10 How long, O God, will the enemy place blame? Is the adversary to provoke your name until the end?
Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?
11 Why do you turn your hand away, even your right hand, from the midst of your sinews, until the end?
Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?
12 But God is our king before all ages. He has wrought salvation in the midst of the earth.
Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.
13 In your virtue, you confirmed the sea. You crushed the heads of the serpents in the waters.
Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.
14 You have broken the heads of the serpent. You have given him as food for the people of the Ethiopians.
Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.
15 You have disrupted the fountains and the torrents. You have dried up the rivers of Ethan.
Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.
16 Yours is the day, and yours is the night. You have made the morning light and the sun.
Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.
17 You have made all the limits of the earth. The summer and the spring were formed by you.
Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.
18 Be mindful of this: the enemy placed blame against the Lord, and a foolish people has incited against your name.
Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.
19 Do not hand over to beasts the souls that confess to you; and do not forget the souls of your poor until the end.
Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.
20 Consider your covenant. For those who have been darkened upon the earth have been filled by the iniquity of the houses.
Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.
21 Do not allow the humble to be turned away in confusion. The poor and the needy will praise your name.
Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.
22 Rise up, O God, judge your own case. Call to mind the accusations against you, which are made by the foolish all day long.
Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.
23 Do not forget the voices of your adversaries. The arrogance of those who hate you rises up continually.
Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.
