< Psalms 71 >

1 A Psalm of David. Of the sons of Jonadab and the former captives. In you, O Lord, I have hoped; do not let me be brought to ruin forever.
Sinuun, Herra, minä uskallan: älä anna minua ikänä häväistä.
2 Free me by your justice, and rescue me. Incline your ear to me, and save me.
Vapahda minua vanhurskaudessa ja pelasta minua: kallista korvas minun puoleeni ja auta minua.
3 Be a God of protection and a place of strength for me, so that you may accomplish my salvation. For you are my firmament and my refuge.
Ole minulle vahva turva, johon minä aina pakenisin: sinä olet luvannut minua auttaa; sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.
4 Rescue me, O my God, from the hand of the sinner, and from the hand of the unjust and those who act against the law.
Minun Jumalani, auta minua jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kädestä.
5 For you, O Lord, are my patience: my hope from my youth, O Lord.
Sillä sinä olet minun turvani, Herra, Herra: minun toivoni hamasta minun nuoruudestani.
6 In you, I have been confirmed from conception. From my mother’s womb, you are my protector. In you, I will sing forever.
Sinuun minä olen luottanut hamasta äitini kohdusta, sinä minun vedit ulos äitini kohdusta: sinusta on aina minun kerskaukseni.
7 I have become to many as if I were a portent, but you are a strong helper.
Minä olen monelle ihmeeksi tullut; mutta sinä olet minun vahva turvani.
8 Let my mouth be filled with praise, so that I may sing your glory, your greatness all day long.
Täytä minun suuni sinun kiitoksestas ja sinun kunniastas joka päivä.
9 Do not cast me off in the time of old age. Do not abandon me when my strength will fail.
Älä minua heitä pois minun vanhuudessani: älä minua hylkää, kuin minä heikoksi tulen.
10 For my enemies have spoken against me. And those who watched for my soul have taken counsel as one,
Sillä minun viholliseni puhuvat minua vastaan: ja jotka minun sieluani väijyvät, he keskenänsä neuvoa pitävät,
11 saying: “God has abandoned him. Pursue and overtake him. For there is no one to rescue him.”
Ja sanovat: Jumala hylkäsi hänen; ajakaat takaa ja käsittäkäät häntä, sillä ei ole vapahtajaa.
12 O God, do not be far from me. O my God, provide for my assistance.
Jumala, älä erkane kauvas minusta: minun Jumalani, riennä minua auttamaan.
13 May they be confounded, and may they fail, who drag down my soul. Let them be covered with confusion and shame, who seek evils for me.
Hävetköön ja hukkukoon, jotka minun sieluani vastaan ovat: häpiän ja häväistyksen alle tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
14 But I will always have hope. And I will add more to all your praise.
Mutta minä odotan aina, ja korotan aina sinun kiitokses.
15 My mouth will announce your justice, your salvation all day long. For I have not known letters.
Minun suuni pitää ilmoittaman sinun vanhurskauttas, joka päivä sinun autuuttas, joita en minä voi kaikkia lukea.
16 I will enter into the powers of the Lord. I will be mindful of your justice alone, O Lord.
Minä vaellan Herran, Herran väkevyydessä: minä tahdon muistaa ainoastaan sinun vanhurskauttas.
17 You have taught me from my youth, O God. And so I will declare your wonders continuously,
Jumala, sinä olet minua nuoruudestani opettanut, sentähden minä julistan sinun ihmeitäs.
18 even in old age and with grey hairs. Do not abandon me, O God, while I announce your arm to every future generation: your power
Ja minun vanhuudessani ja harmaaksi tultuani älä, Jumala, minua hylkää, siihenasti kuin minä ilmoitan sinun käsivartes lasten lapsille, ja sinun väkevyytes kaikille tulevaisille.
19 and your justice, O God, even to the highest great things that you have done. O God, who is like you?
Ja tosin, Jumala, sinun vanhurskautes on sangen korkia, sinä teet suuria: Jumala, kuka on sinun vertaises?
20 How great is the tribulation that you have revealed to me: very great and evil. And so, turning back, you have brought me to life, and you have led me back again from the abyss of the earth.
Sillä sinä annat minun nähdä paljon ja suuria ahdistuksia, ja virvoitat minua jälleen; ja taas sinä haet minua ulos maan syvyydestä.
21 You have multiplied your magnificence. And so, turning back to me, you have consoled me.
Sinä teet minun sangen suureksi, ja lohdutat minua jälleen.
22 Therefore, I will confess your truth to you, with the instruments of the Psalter. O God, I will sing psalms to you with stringed instruments, O Holy One of Israel.
Niin minäkin kiitän sinua psaltarilla, sinun totuuttas, minun Jumalani: minä veisaan kiitosta sinulle kanteleilla, sinä pyhä Israelissa.
23 My lips will exult, when I sing to you, and also my soul, which you have redeemed.
Minun huuleni pitää kiittämän, koska minä sinulle veisaan, ja minun sieluni, jonkas lunastit.
24 And even my tongue will meditate on your justice all day long, when those who seek evils for me have been confounded and set in awe.
Ja minun kieleni puhuu myös joka päivä sinun vanhurskaudestas; sentähden hävetkään he ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

< Psalms 71 >