Psalms 60

1 Unto the end. For those who will be changed, with the inscription of a title, of David himself, for instruction: when he set fire to Mesopotamia of Syria and Sobal, and Joab turned back and struck Idumea, in the valley of the salt pits, twelve thousand men. O God, you have rejected us, and you have ruined us. You became angry, and yet you have been merciful to us.

Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, kultaisesta seppeleen kukkaisesta opettamaan, Kuin hän oli sotinut Syrialaisten kanssa Mesopotamiasta, ja Zoban Syrialaisten kanssa; kuin Joab palasi, ja löi Suolalaaksossa kaksitoistakymmentä tuhatta Edomilaista. Jumala, sinä joka olet meitä lykännyt pois, hajoittanut meitä ja ollut vihainen, palaja taas meidän tykömme.

2 You have moved the earth, and you have disturbed it. Heal its breaches, for it has been moved.

Sinä joka maan liikuttanut ja halaissut olet, paranna hänen rakonsa, joka niin haljennut on.

3 You have revealed to your people difficulties. You have made us drink the wine of remorse.

Sinä olet kansalles kovuutta osoittanut, ja meitä kompastuksen viinalla juottanut.

4 You have given a warning sign to those who fear you, so that they may flee from before the face of the bow, so that your beloved may be delivered.

Sinä annoit lipun niille, jotka sinua pelkäävät, jolla he itsensä ojensivat ylös, totuuden tähden, (Sela)

5 Save me with your right hand, and hear me.

Että sinun ystäväs vapahdetuksi tulisivat: niin auta nyt oikialla kädelläs, ja kuule meidän rukouksemme.

6 God has spoken in his holy place: I will rejoice, and I will divide Shechem, and I will measure the steep valley of the tabernacles.

Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä tahdon jakaa Sikemin ja mitata Sukkotin laakson.

7 Gilead is mine, and Manasseh is mine. And Ephraim is the strength of my head. Judah is my king.

Gilead on minun, minun on Manasse, Ephrain on minun pääni voima: Juuda on minulle lainopettaja.

8 Moab is the cooking pot of my hope. Into Idumea, I will extend my shoe. To me, the foreigners have been made subject.

Moab on minun pesinpatani, Edomin ylitse heitän minä kenkäni: sinä Philistea, iloitse minusta.

9 Who will lead me into the fortified city? Who will lead me all the way to Idumea?

Kuka vie minun vahvaan kaupunkiin? kuka johdattaa minun Edomiin?

10 Will not you, O God, who has rejected us? And will not you, O God, go out with our armies?

Etkös sinä, Jumala, joka meitä lykkäsit pois? ja etkö sinä, Jumala, lähde ulos meidän sotaväkemme kanssa?

11 Grant us help from tribulation. For salvation from man is empty.

Saata meille apu tuskasta; sillä ihmisten apu on turha.

12 In God, we will act virtuously. And those who trouble us, he will lead to nothing.

Jumalassa tahdomme me voimalliset työt tehdä: ja hän tallaa alas meidän vihollisemme.