Psalms 44
1 Unto the end. To the sons of Korah, toward understanding. We have heard, O God, with our own ears. Our fathers have announced to us the work that you wrought in their days and in the days of antiquity.
Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
2 Your hand dispersed the Gentiles, and you transplanted them. You afflicted a people, and you expelled them.
Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
3 For they did not take possession of the land by their sword, and their own arm did not save them. But your right hand and your arm, and the light of your countenance did so, because you were pleased with them.
Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
4 You yourself are my king and my God, who commands the salvation of Jacob.
Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
5 With you, we will brandish a horn before our enemies; and in your name, we will spurn those rising up against us.
Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
6 For I will not hope in my bow, and my sword will not save me.
Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
7 For you have saved us from those who afflict us, and you have bewildered those who hate us.
Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
8 In God, we will give praise all day long; and in your name, we will confess forever.
Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
9 But now, you have rejected and bewildered us, and you will not go forth with our armies, O God.
Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
10 You have turned our back to our enemies, and those who hated us have plundered for themselves.
Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
11 You have given us over like sheep for food. You have scattered us among the Gentiles.
Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
12 You have sold your people without a price, and no great number was exchanged for them.
Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
13 You have set us as a disgrace to our neighbors, a scoff and a derision to those who are around us.
Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
14 You have set us as a parable among the Gentiles, a shaking of the head among the peoples.
Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
15 All day long my shame is before me, and the confusion of my face has covered me,
Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
16 before the voice of the reproacher and the commentator, before the face of the adversary and the pursuer.
Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
17 All these things have come upon us, yet we have not forgotten you, and we have not acted unjustly in your covenant.
Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
18 And our heart has not turned back. And you have not diverted our steps from your way.
Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
19 For you humbled us in a place of affliction, and the shadow of death has covered us.
Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
20 If we have forgotten the name of our God, and if we have extended our hands to a foreign god,
Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
21 will not God find this out? For he knows the secrets of the heart.
Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
22 For, because of you, we are being killed all day long. We are considered as sheep for the slaughter.
Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
23 Rise up. Why do you fall asleep, O Lord? Rise up, and do not reject us in the end.
Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
24 Why do you turn your face away, and why do you forget our needfulness and our tribulation?
Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
25 For our soul has been humbled into the dust. Our belly has been bound to the earth.
Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
26 Rise up, O Lord. Help us and redeem us, because of your name.
Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
