Psalms 35
1 Of David himself. O Lord, judge those who harm me; assail those who attack me.
Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.
2 Take hold of weapons and a shield, and rise up in assistance to me.
Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.
3 Bring forth the spear, and close in on those who persecute me. Say to my soul, “I am your salvation.”
Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.
4 Let them be confounded and in awe, who pursue my soul. Let them be turned back and be confounded, who think up evil against me.
Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
5 May they become like dust before the face of the wind, and let the Angel of the Lord hem them in.
Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.
6 May their way become dark and slippery, and may the Angel of the Lord pursue them.
Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.
7 For, without cause, they have concealed their snare for me unto destruction. Over nothing, they have rebuked my soul.
Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.
8 Let the snare, of which he is ignorant, come upon him, and let the deception, which he has hidden, take hold of him: and may he fall into that very snare.
Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.
9 But my soul will exult in the Lord and delight over his salvation.
Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.
10 All my bones will say, “Lord, who is like you?” He rescues the needy from the hand of the stronger one, the indigent and the poor from those who plunder him.
Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.
11 Unfair witnesses have risen up, interrogating me about things of which I am ignorant.
Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.
12 They repaid me evil for good, to the deprivation of my soul.
He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.
13 But as for me, when they were harassing me, I was clothed with haircloth. I humbled my soul with fasting, and my prayer will become my sinews.
Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;
14 Like a neighbor, and like our brother, so did I please; like one mourning and contrite, so was I humbled.
Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.
15 And they have been joyful against me, and they joined together. Scourges have been gathered over me, and I was ignorant of it.
Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.
16 They have been scattered, yet they were unremorseful. They have tested me. They scoffed at me with scorn. They gnashed their teeth over me.
Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.
17 Lord, when will you look down upon me? Restore my soul from before their malice, my only one from before the lions.
Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.
18 I will confess to you in a great Church. I will praise you among a weighty people.
Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.
19 May those who are my unjust adversaries not be glad over me: those who have hated me without cause, and who nod agreement with their eyes.
Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.
20 For indeed, they spoke peacefully to me; and speaking with passion to the earth, they intended deceit.
Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,
21 And they opened their mouth wide over me. They said, “Well, well, our eyes have seen.”
Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.
22 You have seen, O Lord, do not be silent. Lord, do not depart from me.
Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.
23 Rise up and be attentive to my judgment, to my cause, my God and my Lord.
Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.
24 Judge me according to your justice, O Lord, my God, and do not let them be glad over me.
Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.
25 Do not let them say in their hearts, “Well, well, to our soul.” Neither let them say, “We have devoured him.”
Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.
26 Let them blush and be in awe together, those who congratulate at my misfortunes. Let them be clothed with confusion and awe, who speak great things against me.
Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.
27 Let them exult and rejoice, who wish my justice, and let them ever say, “The Lord be magnified,” who will the peace of his servant.
Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.
28 And so my tongue will express your justice: your praise all day long.
Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.
