< Psalms 139 >

1 Unto the end. A Psalm of David. O Lord, you have examined me, and you have known me.
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
2 You have known my sitting down and my rising up again.
Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
3 You have understood my thoughts from afar. My path and my fate, you have investigated.
Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
4 And you have foreseen all my ways. For there is no word in my tongue.
Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
5 Behold, O Lord, you have known all things: the newest and the very old. You have formed me, and you have placed your hand over me.
Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
6 Your knowledge has become a wonder to me. It has been reinforced, and I am not able to prevail against it.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
7 Where will I go from your Spirit? And where will I flee from your face?
Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
8 If I ascend into heaven, you are there. If I descend into Hell, you are near. (Sheol h7585)
Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. (Sheol h7585)
9 If I assume my feathers in early morning, and dwell in the utmost parts of the sea,
Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
10 even there, your hand will lead me forth, and your right hand will hold me.
Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
11 And I said: Perhaps darkness will overwhelm me, and the night will be my illumination, to my delight.
Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
12 But darkness will not be impenetrable to you, and night will illuminate like the day: for just as its darkness is, so also is its light.
Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
13 For you have possessed my temperament. You have supported me from the womb of my mother.
Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
14 I will confess to you, for you have been magnified terribly. Your works are miraculous, as my soul knows exceedingly well.
Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
15 My bone, which you have made in secret, has not been hidden from you, and my substance is in accord with the lower parts of the earth.
Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
16 Your eyes saw my imperfection, and all this shall be written in your book. Days will be formed, and no one shall be in them.
Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
17 But to me, O God, your friends have been greatly honored. Their first ruler has been exceedingly strengthened.
Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
18 I will number them, and they will be more numerous than the sand. I rose up, and I am still with you.
Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
19 O God, if only you would cut down sinners. You men of blood: depart from me.
Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
20 For you say in thought: They will accept your cities in vain.
Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
21 Have I not hated those who hated you, Lord, and wasted away because of your enemies?
Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
22 I have hated them with a perfect hatred, and they have become enemies to me.
Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
23 Examine me, O God, and know my heart. Question me, and know my paths.
Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
24 And see if there might be in me the way of iniquity, and lead me in the way of eternity.
Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.

< Psalms 139 >