Psalms 12

1 Unto the end. For the octave. A Psalm of David. Save me, O Lord, because holiness has passed away, because truths have been diminished, before the sons of men.

Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

2 They have been speaking emptiness, each one to his neighbor; they have been speaking with deceitful lips and a duplicitous heart.

He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

3 May the Lord scatter all deceitful lips, along with the tongue that speaks malice.

Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,

4 They have said: “We will magnify our tongue; our lips belong to us. What is Lord to us?”

ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"

5 Because of the misery of the destitute and the groaning of the poor, now I will arise, says the Lord. I will place him in safety. I will act faithfully toward him.

"Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".

6 The eloquence of the Lord is pure eloquence, silver tested by fire, purged from the earth, refined seven times.

Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

7 You, O Lord, will preserve us, and you will guard us from this generation into eternity.

Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.

8 The impious wander aimlessly. According to your loftiness, you have multiplied the sons of men.

Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.