Psalms 109
1 Unto the end. A Psalm of David.
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2 O God, do not be silent toward my praise, for the mouth of the sinner and the mouth of the deceitful one have been opened against me.
Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3 They have spoken against me with deceitful tongues, and they have surrounded me with hateful words, and they fought against me over nothing.
Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4 Instead of choosing to act on my behalf, they detracted me. But I gave myself to prayer.
Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5 And they set evil against me, instead of good, and hatred, in return for my love.
He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 Establish the sinner over him, and let the devil stand at his right hand.
Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7 When he is judged, may he go forth in condemnation, and may his prayer be counted as sin.
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8 May his days be few, and let another take his episcopate.
Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9 May his sons be orphans, and his wife a widow.
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10 May his sons be carried by those who walk unsteadily, and may they go begging. And may they be cast out of their dwelling places.
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11 May the money lenders scrutinize all his belongings, and let foreigners plunder his labors.
Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12 May there be no one to assist him, nor anyone to be compassionate to his orphaned children.
Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13 May his posterity be in utter ruin. In one generation, may his name be wiped away.
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14 May the iniquity of his fathers return in memory before the sight of the Lord, and do not let the sin of his mother be wiped away.
Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15 May these be opposite the Lord always, but let their memory perish from the earth.
Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16 For certain things are not remembered about them, in order to be merciful.
Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17 And so the destitute man was pursued, with the beggar and the remorseful in heart, so as to be put to death.
Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18 And he loved a curse, and it came to him. And he was unwilling to have a blessing, and it went far from him. And he clothed himself with curses like a garment, and it entered his inner self like water, and it entered his bones like oil.
Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 May it be to him like a garment that covers him, and like a belt that always cinches him.
Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20 This is the work of those who detract me with the Lord and who speak evils against my soul.
Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21 But as for you, Lord, O Lord: act on my behalf for your name’s sake. For your mercy is sweet.
Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22 Free me, for I am destitute and poor, and my heart has been disquieted within me.
Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23 I have been taken away like a shadow when it declines, and I have been shaken off like locusts.
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24 My knees have been weakened by fasting, and my flesh has been replaced by oil.
Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25 And I have become a disgrace to them. They saw me, and they shook their heads.
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26 Help me, O Lord, my God. Save me according to your mercy.
Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27 And let them know that this is your hand, and that you, O Lord, have done this.
ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28 They will curse, and you will bless. May those who rise up against me be confounded. But your servant will rejoice.
Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29 May those who detract me be clothed with shame, and may they be covered with their confusion, as if with a double cloak.
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30 I will confess exceedingly to the Lord with my mouth. And I will praise him in the midst of the multitude.
Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31 For he stands at the right hand of the poor, in order to save my soul from persecutors.
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
