Psalms 109
1 Unto the end. A Psalm of David.
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
2 O God, do not be silent toward my praise, for the mouth of the sinner and the mouth of the deceitful one have been opened against me.
Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
3 They have spoken against me with deceitful tongues, and they have surrounded me with hateful words, and they fought against me over nothing.
Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
4 Instead of choosing to act on my behalf, they detracted me. But I gave myself to prayer.
Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
5 And they set evil against me, instead of good, and hatred, in return for my love.
He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
6 Establish the sinner over him, and let the devil stand at his right hand.
Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
7 When he is judged, may he go forth in condemnation, and may his prayer be counted as sin.
Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
8 May his days be few, and let another take his episcopate.
Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
9 May his sons be orphans, and his wife a widow.
Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
10 May his sons be carried by those who walk unsteadily, and may they go begging. And may they be cast out of their dwelling places.
Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
11 May the money lenders scrutinize all his belongings, and let foreigners plunder his labors.
Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
12 May there be no one to assist him, nor anyone to be compassionate to his orphaned children.
Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
13 May his posterity be in utter ruin. In one generation, may his name be wiped away.
Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
14 May the iniquity of his fathers return in memory before the sight of the Lord, and do not let the sin of his mother be wiped away.
Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
15 May these be opposite the Lord always, but let their memory perish from the earth.
Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
16 For certain things are not remembered about them, in order to be merciful.
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
17 And so the destitute man was pursued, with the beggar and the remorseful in heart, so as to be put to death.
Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
18 And he loved a curse, and it came to him. And he was unwilling to have a blessing, and it went far from him. And he clothed himself with curses like a garment, and it entered his inner self like water, and it entered his bones like oil.
Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 May it be to him like a garment that covers him, and like a belt that always cinches him.
Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
20 This is the work of those who detract me with the Lord and who speak evils against my soul.
Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
21 But as for you, Lord, O Lord: act on my behalf for your name’s sake. For your mercy is sweet.
Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
22 Free me, for I am destitute and poor, and my heart has been disquieted within me.
Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
23 I have been taken away like a shadow when it declines, and I have been shaken off like locusts.
Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
24 My knees have been weakened by fasting, and my flesh has been replaced by oil.
Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
25 And I have become a disgrace to them. They saw me, and they shook their heads.
Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
26 Help me, O Lord, my God. Save me according to your mercy.
Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
27 And let them know that this is your hand, and that you, O Lord, have done this.
Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
28 They will curse, and you will bless. May those who rise up against me be confounded. But your servant will rejoice.
Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
29 May those who detract me be clothed with shame, and may they be covered with their confusion, as if with a double cloak.
Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
30 I will confess exceedingly to the Lord with my mouth. And I will praise him in the midst of the multitude.
Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
31 For he stands at the right hand of the poor, in order to save my soul from persecutors.
Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
