Psalms 10
1 So then, why, O Lord, have you withdrawn far away? Why have you overlooked us in opportunity, in tribulation?
Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?
2 While the impious is arrogant, the poor is enflamed. They are held by the counsels that they devise.
Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.
3 For the sinner is praised by the desires of his soul, and the iniquitous is blessed.
Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.
4 The sinner has provoked the Lord; according to the multitude of his wrath, he will not seek him.
Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.
5 God is not before his sight. His ways are stained at all times. Your judgments are removed from his face. He will be master of all his enemies.
Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.
6 For he has said in his heart, “I will not be disturbed: from generation to generation without evil.”
Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.
7 His mouth is full of curses, and bitterness, and deceit. Under his tongue are hardship and sorrow.
Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.
8 He sits in ambush, with resources in hidden places, so that he may execute the innocent.
Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.
9 His eyes catch sight of the poor. He lies in ambush, in hiding like a lion in his den. He lies in ambush, so that he may seize the poor, to seize the poor as he draws him in.
Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.
10 With his snare, he will bring him down. He will crouch down and pounce, when he has power over the poor.
Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.
11 For he has said in his heart, “God has forgotten, he has turned away his face, lest he see to the end.”
Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.
12 O Lord God, rise up. Let your hand be exalted. Do not forget the poor.
Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.
13 How has the impious one provoked God? For he has said in his heart, “He will not inquire.”
Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?
14 You do see, for you examine hardship and sorrow, so that you may deliver them into your hands. The poor one has been abandoned to you. You will be a helper to the orphan.
Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.
15 Break the arm of the sinner and the malicious. His sin will be sought, and it will not be found.
Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.
16 The Lord shall reign in eternity, even forever and ever. You will perish the Gentiles from his land.
Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.
17 The Lord has heeded the desire of the poor. Your ear has listened to the preparation of their heart,
Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;
18 so as to judge for the orphan and the humble, so that man may no longer presume to magnify himself upon the earth.
Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.
