Luke 15
1 Now tax collectors and sinners were drawing near to him, so that they might listen to him.
Mutta hänen tykönsä tulivat kaikki Publikanit ja syntiset, kuulemaan häntä.
2 And the Pharisees and the scribes murmured, saying, “This one accepts sinners and eats with them.”
Ja Pharisealaiset ja kirjanoppineet napisivat ja sanoivat: tämä syntisiä vastaan ottaa ja syö heidän kanssansa.
3 And he told this parable to them, saying:
Niin hän sanoi heille tämän vertauksen, sanoen:
4 “What man among you, who has one hundred sheep, and if he will have lost one of them, would not leave the ninety-nine in the desert and go after the one whom he had lost, until he finds it?
Kuka on teistä se ihminen, jolla on sata lammasta, ja jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän jätä yhdeksänkymmentä ja yhdeksän korpeen, ja mene sen jälkeen, joka kadonnut on, siihenasti että hän sen löytää?
5 And when he has found it, he places it on his shoulders, rejoicing.
Ja kuin hän sen löytää, niin hän panee sen olallensa, iloiten.
6 And returning home, he calls together his friends and neighbors, saying to them: ‘Congratulate me! For I have found my sheep, which had been lost.’
Ja kuin hän tulee kotiansa, niin hän kutsuu kokoon ystävänsä ja kylänsä miehet, ja sanoo heille: iloitkaat minun kanssani: sillä minä löysin lampaani, joka kadonnut oli.
7 I say to you, that there will be so much more joy in heaven over one sinner repenting, than over the ninety-nine just, who do not need to repent.
Minä sanon teille: niin pitää ilo oleman taivaassa yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa, enemmin kuin yhdeksästäkymmenestä ja yhdeksästä hurskaasta, jotka ei parannusta tarvitse.
8 Or what woman, having ten drachmas, if she will have lost one drachma, would not light a candle, and sweep the house, and diligently search until she finds it?
Taikka kuka vaimo on, jolla on kymmenen penninkiä, jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän sytytä kynttilää, ja lakaise huonetta, ja etsi visusti niinkauvan kuin hän sen löytää?
9 And when she has found it, she calls together her friends and neighbors, saying: ‘Rejoice with me! For I have found the drachma, which I had lost.’
Ja kuin hän sen löytänyt on, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja kylänsä vaimot, ja sanoo: iloitkaat minun kanssani; sillä minä löysin penninkini, jonka minä kadotin.
10 So I say to you, there will be joy before the Angels of God over even one sinner who is repentant.”
Niin myös, sanon minä teille, pitää ilo oleman Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa.
11 And he said: “A certain man had two sons.
Ja hän sanoi: yhdellä miehellä oli kaksi poikaa,
12 And the younger of them said to the father, ‘Father, give me the portion of your estate which would go to me.’ And he divided the estate between them.
Ja nuorempi heistä sanoi isällensä: isä, anna minulle osa tavarasta, joka minulle tulee. Ja hän jakoi heille tavaran.
13 And after not many days, the younger son, gathering it all together, set out on a long journey to a distant region. And there, he dissipated his substance, living in luxury.
Ja ei kauvan sen jälkeen, kuin nuorempi poika oli kaikki koonnut, meni hän kaukaiselle maakunnalle, ja hukkasi siellä tavaransa irstaisuudessa.
14 And after he had consumed it all, a great famine occurred in that region, and he began to be in need.
Mutta kuin hän kaikki oli tuhlannut, niin tuli suuri nälkä kaikkeen siihen maakuntaan; ja hän rupesi hätääntymään,
15 And he went and attached himself to one of the citizens of that region. And he sent him to his farm, in order to feed the swine.
Ja meni pois ja suostui yhteen sen maakunnan kauppamieheen, joka hänen lähetti maakyliinsä kaitsemaan sikojansa.
16 And he wanted to fill his belly with the scraps that the swine ate. But no one would give it to him.
Ja hän pyysi vatsaansa ravalla täyttää, jota siat söivät, ja ei kenkään hänelle sitäkään antanut.
17 And returning to his senses, he said: ‘How many hired hands in my father’s house have abundant bread, while I perish here in famine!
Mutta kuin hän mielensä malttoi, sanoi hän: kuinka monella minun isäni palkollisella on kyllä leipää, ja minä kuolen nälkään!
18 I shall rise up and go to my father, and I will say to him: Father, I have sinned against heaven and before you.
Minä nousen ja käyn minun isäni tykö ja sanon hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs,
19 I am not worthy to be called your son. Make me one of your hired hands.’
Ja en ole silleen mahdollinen sinun pojakses kutsuttaa: tee minua niinkuin yhden palkollisistas.
20 And rising up, he went to his father. But while he was still at a distance, his father saw him, and he was moved with compassion, and running to him, he fell upon his neck and kissed him.
Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.
21 And the son said to him: ‘Father, I have sinned against heaven and before you. Now I am not worthy to be called your son.’
Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa.
22 But the father said to his servants: ‘Quickly! Bring out the best robe, and clothe him with it. And put a ring on his hand and shoes on his feet.
Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa,
23 And bring the fatted calf here, and kill it. And let us eat and hold a feast.
Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökäämme ja riemuitkaamme;
24 For this son of mine was dead, and has revived; he was lost, and is found.’ And they began to feast.
Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.
25 But his elder son was in the field. And when he returned and drew near to the house, he heard music and dancing.
Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla, ja kuin hän tuli ja huonettä lähestyi, kuuli hän laulun ja hypyt.
26 And he called one of the servants, and he questioned him as to what these things meant.
Niin hän kutsui yhden palvelioistansa ja kysyi: mikä se on?
27 And he said to him: ‘Your brother has returned, and your father has killed the fatted calf, because he has received him safely.’
Niin se sanoi hänelle: sinun veljes tuli, ja isäs antoi tappaa syötetyn vasikan, että hän sai hänen terveenä jälleen.
28 Then he became indignant, and he was unwilling to enter. Therefore, his father, going out, began to plead with him.
Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; hänen isänsä meni siis ulos, ja neuvoi häntä.
29 And in response, he said to his father: ‘Behold, I have been serving you for so many years. And I have never transgressed your commandment. And yet, you have never given me even a young goat, so that I might feast with my friends.
Mutta hän vastasi ja sanoi isällensä: katso, niin monta vuotta minä palvelen sinua, ja en ole koskaan sinun käskyäs käynyt ylitse, ja et sinä ole minulle vohlaakaan antanut, riemuitakseni ystäväini kanssa.
30 Yet after this son of yours returned, who has devoured his substance with loose women, you have killed the fatted calf for him.’
Mutta että tämä sinun poikas tuli, joka tavaransa on tuhlannut porttoin kanssa, tapoit sinä hänelle syötetyn vasikan.
31 But he said to him: ‘Son, you are with me always, and all that I have is yours.
Mutta hän sanoi hänelle: poikani! sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki mitä minun on, se on sinun.
32 But it was necessary to feast and to rejoice. For this brother of yours was dead, and has revived; he was lost, and is found.’”
Niin piti sinunkin riemuitseman ja iloitseman; sillä tämä sinun veljes oli kuollut ja virkosi jälleen, hän oli kadonnut ja on taas löydetty.
