Judges 2
1 And an Angel of the Lord went up from Gilgal to the Place of Weeping, and he said: “I led you away from Egypt, and I led you into the land, about which I swore to your fathers. And I promised that I would not nullify my covenant with you, even forever:
Ja Herran enkeli tuli Gilgalista ylös Bookimiin. Ja hän sanoi: "Minä johdatin teidät Egyptistä ja toin teidät maahan, jonka minä valalla vannoen olin luvannut teidän isillenne, ja sanoin: 'Minä en riko liittoani teidän kanssanne ikinä.
2 but only if you would not form a pact with the inhabitants of this land. Instead, you should overturn their altars. Yet you were not willing to listen to my voice. Why have you done this?
Te taas älkää tehkö liittoa tämän maan asukasten kanssa, vaan kukistakaa heidän alttarinsa.' Mutta te ette ole kuulleet minun ääntäni. Mitä olettekaan tehneet!
3 For this reason, I am not willing to destroy them before your face, so that you may have enemies, and so that their gods may be your ruin.”
Niinpä minä nyt sanon teille: Minä en karkoita heitä teidän tieltänne, vaan heistä tulee teille ahdistajat, ja heidän jumalansa tulevat teille ansaksi."
4 And when the Angel of the Lord spoke these words to all the sons of Israel, they lifted up their voice, and they wept.
Ja kun Herran enkeli oli puhunut nämä sanat kaikille israelilaisille, korotti kansa äänensä ja itki.
5 And the name of that place was called, the Place of Weeping, or the Place of Tears. And they immolated victims to the Lord in that place.
Ja he antoivat sille paikalle nimen Bookim; ja he uhrasivat siinä Herralle.
6 Then Joshua dismissed the people, and the sons of Israel went away, each one to his own possession, so that they might obtain it.
Kun Joosua oli päästänyt kansan menemään, menivät israelilaiset kukin perintöosallensa, ottaakseen maan omaksensa.
7 And they served the Lord, during all his days, and during all the days of the elders, who lived for a long time after him, and who knew all the works of the Lord, which he had done for Israel.
Ja kansa palveli Herraa Joosuan koko elinajan ja niiden vanhinten koko elinajan, jotka elivät vielä kauan Joosuan jälkeen ja jotka olivat nähneet kaikki ne suuret teot, jotka Herra oli Israelille tehnyt.
8 Then Joshua, the son of Nun, the servant of the Lord, died, being one hundred and ten years old.
Mutta Herran palvelija Joosua, Nuunin poika, kuoli sadan kymmenen vuoden vanhana.
9 And they buried him in the parts of his possession at Timnath-Serah, on Mount Ephraim, before the northern side of Mount Gaash.
Ja he hautasivat hänet hänen perintöosansa alueelle Timnat-Herekseen, Efraimin vuoristoon, pohjoispuolelle Gaas-vuorta.
10 And that entire generation was gathered to their fathers. And there rose up others, who had not known the Lord and the works that he had done for Israel.
Ja kun koko sekin sukupolvi oli tullut kootuksi isiensä tykö, nousi heidän jälkeensä toinen sukupolvi, joka ei tuntenut Herraa eikä niitä tekoja, jotka hän oli Israelille tehnyt.
11 And the sons of Israel did evil in the sight of the Lord, and they served the Baals.
Niin israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja palvelivat baaleja
12 And they abandoned the Lord, the God of their fathers, who had led them away from the land of Egypt. And they followed foreign gods and the gods of the peoples who were living around them, and they adored them. And they provoked the Lord to wrath,
ja hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka oli vienyt heidät pois Egyptin maasta, ja lähtivät kulkemaan muiden jumalien jäljessä, niiden kansojen jumalien, jotka asuivat heidän ympärillänsä, kumarsivat niitä ja vihoittivat Herran.
13 forsaking him, and serving Baal and Ashtaroth.
Mutta kun he hylkäsivät Herran ja palvelivat baalia ja astarteja,
14 And the Lord, having become angry against Israel, delivered them into the hands of plunderers, who seized them and sold them to the enemies that were living on all sides. Neither were they able to withstand their adversaries.
niin Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän antoi heidät ryöstäjien käsiin, jotka ryöstivät heitä, ja myi heidät heidän ympärillään asuvien vihollisten käsiin, niin etteivät he enää voineet kestää vihollistensa edessä.
15 Instead, wherever they wanted to go, the hand of the Lord was upon them, just as he said and just as he swore to them. And they were greatly afflicted.
Mihin ikinä he lähtivätkin, oli Herran käsi heitä vastaan, tuottaen onnettomuutta, niinkuin Herra oli puhunut ja niinkuin Herra oli heille vannonut; ja niin he joutuivat suureen ahdinkoon.
16 And the Lord raised up judges, who would free them from the hands of their oppressors. But they were not willing to listen to them.
Silloin Herra herätti tuomareita, jotka pelastivat heidät heidän ryöstäjäinsä käsistä.
17 Fornicating with foreign gods and adoring them, they quickly deserted the way along which their fathers had advanced. And having heard the commandments of the Lord, they did all things to the contrary.
Mutta he eivät totelleet tuomareitansakaan, vaan kulkivat haureudessa muiden jumalien jäljessä ja kumarsivat niitä. Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota heidän isänsä, Herran käskyjä totellen, olivat kulkeneet; he eivät tehneet niin.
18 And while the Lord was raising up the judges, in their days, he was moved to mercy, and he listened to the groaning of the afflicted, and he freed them from the slaughter of their oppressors.
Kun siis Herra herätti heille tuomareita, niin Herra oli tuomarin kanssa ja pelasti heidät heidän vihollistensa käsistä niin kauaksi aikaa, kuin tuomari eli; sillä Herran tuli sääli, kun he voihkivat sortajainsa ja vaivaajainsa käsissä.
19 But after a judge had died, they turned back, and they were doing much worse things than their fathers had done, following strange gods, serving them, and adoring them. They did not abandon their pursuits and their very stubborn way, by which they were accustomed to walk.
Mutta kun tuomari kuoli, vaelsivat he jälleen kelvottomasti, vielä pahemmin kuin heidän isänsä, kulkien muiden jumalien jäljessä, palvellen ja kumartaen niitä. He eivät lakanneet teoistansa eivätkä paatuneesta vaelluksestansa.
20 And the fury of the Lord was enraged against Israel, and he said: “For this people has made void my covenant, which I had formed with their fathers, and they have despised listening to my voice.
Niin Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän sanoi: "Koska tämä kansa on rikkonut minun liittoni, jonka minä sääsin heidän isillensä, eivätkä he ole kuulleet minun ääntäni,
21 And so, I will not destroy the nations that Joshua left behind when he died,
niin en minäkään enää karkoita heidän tieltänsä ainoatakaan niistä kansoista, jotka Joosua kuollessaan jätti jäljelle.
22 so that, by them, I may test Israel, as to whether or not they will keep the way of the Lord, and walk in it, just as their fathers kept it.”
Minä tahdon näin heidän kauttansa koetella Israelia, noudattavatko he Herran tietä ja vaeltavatko sitä, niinkuin heidän isänsä tekivät, vai eivätkö."
23 Therefore, the Lord left all these nations, and he was not willing to quickly overthrow them, nor did he deliver them into the hands of Joshua.
Niin Herra jätti nämä kansat paikoilleen, karkoittamatta niitä heti kohta; hän ei antanut niitä Joosuan käsiin.
