Job 32
1 But these three men ceased to answer Job, because he considered himself justified.
Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
2 And Eliu the son of Barachel the Buzite, of the kindred of Ram, was angry and indignant. But he was angry against Job because he described himself to be just in the presence of God.
Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
3 Moreover, he was indignant with his friends because they had not found a reasonable response, except in so far as they condemned Job.
Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
4 Therefore, Eliu waited while Job was talking, for these were his elders that were speaking.
Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
5 But when he saw that these three were not able to respond, he was extremely angry.
Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
6 And so Eliu the son of Barachel the Buzite responded by saying: I am younger in years, and you are more ancient; therefore, I kept my head low, for I was afraid to reveal to you my opinion.
Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
7 For I had hoped that greater age would speak, and that a multitude of years would teach wisdom.
Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
8 But I see now that there is only breath in men, and that it is the inspiration of the Almighty that gives understanding.
Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
9 The wise are not the aged, nor do the elders understand judgment.
Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
10 Therefore, I will speak. Listen to me, and so I will show you my wisdom.
Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
11 For I have endured your words; I have paid attention to your deliberations, while you were being argumentative with words.
Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
12 And as long as I supposed that you were saying something, I considered; but now I see that there is none of you that is able to argue with Job and to respond to his words.
Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
13 So that you will not say, “We have found wisdom,” God has thrown him down, not man.
Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
14 He has said nothing to me, and I will not respond to him according to your words.
Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
15 Then they were filled with dread, and so they no longer responded, and they withdrew from their speechmaking.
He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
16 Therefore, because I have waited and they have not been speaking, for they stood firm and did not respond at all,
Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
17 I also will answer in my turn, and I will reveal my knowledge.
Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
18 For I am full of words, and the feeling in my gut inspires me.
Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
19 Yes, my stomach is like fermenting wine without a vent, which bursts the new containers.
Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
20 I should speak, but I will also breathe a little; I will open my lips, and I will answer.
Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
21 I will not esteem the reputation of a man, and I will not equate God with man.
En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
22 For I do not know how long I will continue, and whether, after a while, my Maker might take me away.
Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
