Job 31
1 I reached an agreement with my eyes, that I would not so much as think about a virgin.
Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.
2 For what portion should God from above hold for me, and what inheritance should the Almighty from on high keep?
Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?
3 Is not destruction held for the wicked and repudiation kept for those who work injustice?
Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?
4 Does he not examine my ways and number all my steps?
Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?
5 If I have walked in vanity, or if my foot has hurried towards deceitfulness,
Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?
6 let him weigh me in a just balance, and let God know my simplicity.
Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.
7 If my steps have turned aside from the way, or if my heart has followed my eyes, or if a blemish has clung to my hands,
Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,
8 then may I sow, and let another consume, and let my offspring be eradicated.
Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.
9 If my heart has been deceived over a woman, or if I have waited in ambush at my friend’s door,
Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,
10 then let my wife be the harlot of another, and let other men lean over her.
Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;
11 For this is a crime and a very great injustice.
Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;
12 It is a fire devouring all the way to perdition, and it roots out all that springs forth.
Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.
13 If I have despised being subject to judgment with my servant or my maid, when they had any complaint against me,
Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,
14 then what will I do when God rises to judge, and, when he inquires, how will I respond to him?
Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?
15 Is not he who created me in the womb, also he who labored to make him? And did not one and the same form me in the womb?
Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.
16 If I have denied the poor what they wanted and have made the eyes of the widow wait;
Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?
17 if I have eaten my morsel of food alone, while orphans have not eaten from it;
Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?
18 (for from my infancy mercy grew with me, and it came out with me from my mother’s womb; )
Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.
19 if I have looked down on him who was perishing because he had no clothing and the poor without any covering,
Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;
20 if his sides have not blessed me, and if he were not warmed with the fleece of my sheep;
Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;
21 if I have lifted up my hand over an orphan, even when it might seem to me that I have the advantage over him at the gate;
Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;
22 then may my shoulder fall from its joint, and may my arm, with all its bones, be broken.
Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.
23 For I have always feared God, like waves flowing over me, whose weight I was unable to bear.
Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.
24 If I have considered gold to be my strength, or if I have called purified gold ‘my Trust;’
Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?
25 if I have rejoiced over my great success, and over the many things my hand has obtained;
Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?
26 if I gazed upon the sun when it shined and the moon advancing brightly,
Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?
27 so that my heart rejoiced in secret and I kissed my hand with my mouth,
Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?
28 which is a very great iniquity and a denial against the most high God;
Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.
29 if I have been glad at the ruin of him who hated me and have exulted that evil found him,
Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?
30 for I have not been given my throat to sin by asking for a curse on his soul;
Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.
31 if the men around my tabernacle have not said: “He might give us some of his food, so that we will be filled,”
Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?
32 for the foreigner did not remain at the door, my door was open to the traveler;
Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.
33 if, as man does, I have hidden my sin and have concealed my iniquity in my bosom;
Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?
34 if I became frightened by an excessive crowd, and the disrespect of close relatives alarmed me, so that I would much rather have remained silent or have gone out the door;
Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?
35 then, would he grant me a hearing, so that the Almighty would listen to my desire, and he who judges would himself write a book,
Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;
36 which I would then carry on my shoulder and wrap around me like a crown?
Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.
37 With each of my steps, I would pronounce and offer it, as if to a prince.
Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.
38 So, if my land cries out against me, and if its furrows weep with it,
Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;
39 if I have used its fruits for nothing but money and have afflicted the souls of its tillers,
Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;
40 then, may thistles spring forth for me instead of grain, and thorns instead of barley. (This ended the words of Job.)
Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
