Job 30
1 But now, those younger in years scorn me, whose fathers I would not have seen fit to place with the dogs of my flock,
"Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.
2 the strength of whose hands was nothing to me, and they were considered unworthy of life itself.
Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
3 They were barren from poverty and hunger; they gnawed in solitude, layered with misfortune and misery.
puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
4 And they chewed grass and the bark from trees, and the root of junipers was their food.
he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
5 They took these things from the steep valleys, and when they discovered one of these things, they rushed to the others with a cry.
Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
6 They lived in the parched desert and in caves underground or above the rocks.
Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
7 They rejoiced among these kinds of things, and they considered it delightful to be under thorns.
Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
8 These are the sons of foolish and base men, not even paying any attention to the land.
nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
9 Now I become their song, and I have been made into their proverb.
Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
10 They loathe me, and so they flee far from me, and they are not reluctant to spit in my face.
he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
11 For he has opened his quiver and has afflicted me, and he has placed a bridle in my mouth.
Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
12 Immediately, upon rising, my calamities rise up to the right. They have overturned my feet and have pressed me down along their way like waves.
Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
13 They have diverted my journeys; they have waited to ambush me, and they have prevailed, and there was no one who might bring help.
He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
14 They have rushed upon me, as when a wall is broken or a gate opened, and they have been pulled down into my miseries.
niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
15 I have been reduced to nothing. You have taken away my desire like a wind, and my health has passed by like a cloud.
Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
16 But now my soul withers within myself, and the days of affliction take hold of me.
Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
17 At night, my bone is pierced with sorrows, and those who feed on me, do not sleep.
Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
18 By the sheer number of them my clothing is worn away, and they have closed in on me like the collar of my coat.
Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
19 I have been treated like dirt, and I have been turned into embers and ashes.
Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
20 I cry to you, and you do not heed me. I stand up, and you do not look back at me.
Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
21 You have changed me into hardness, and, with the hardness of your hand, you oppose me.
Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
22 You have lifted me up, and, placing me as if on the wind, you have thrown me down powerfully.
Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
23 I know that you will hand me over to death, where a home has been established for all the living.
Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
24 Truly, then, you do not extend your hand in order to consume them, and if they fall down, you will save them.
Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
25 Once, I wept over him who was afflicted, and my soul had compassion on the poor.
Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
26 I expected good things, but evil things have come to me. I stood ready for light, yet darkness burst forth.
Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
27 My insides have seethed, without any rest, for the days of affliction have prevented it.
Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
28 I went forth mourning, without anger, and rising up, I cried out in confusion.
Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
29 I was the brother of snakes, and the companion of ostriches.
Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
30 My skin has become blackened over me, and my bones have dried up because of the heat.
Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
31 My harp has been turned into mourning, and my pipes have been turned into a voice of weeping.
Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."
