Job 17
1 My spirit will be wasted, my days will be shortened, and only the grave will be left for me.
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
2 I have not sinned, yet my eye remains in bitterness.
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3 Free me, O Lord, and set me beside you, and let the hand of anyone you wish fight against me.
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4 You have set their heart far from discipline; therefore, they will not be praised.
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5 He promises prey to his companions, but the eyes of his sons will grow faint.
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6 He has posted me like a proverb to the people, and I am an example in their presence.
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7 My eyesight has been clouded by indignation, and my limbs have been reduced, as if to nothing.
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8 The just will be astounded over this, and the innocent will be stirred up against the hypocrite.
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 And the just will cling to his way, and clean hands will increase strength.
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10 Therefore, be converted, all of you, and approach, for I do not find in you any wisdom.
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11 My days have passed away; my thoughts have been scattered, tormenting my heart.
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12 They have turned night into day, and I hope for light again after the darkness.
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
13 If I should wait, the underworld is my house, and in darkness I have spread out my bed. (Sheol h7585)
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 I have said to decay and to worms: “You are my father, my mother, and my sister.”
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15 Therefore, where is my expectation now, and who is it that considers my patience?
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
