Job 16
1 Then Job, answering, said:
Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 I have often heard such things; you are all aggravating comforters.
Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3 Will there be no end to windy words? Or is it at all a burden to you, if you speak?
Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 I, too, can speak like you; and I also wish that your soul favored my soul. I would also comfort you with speeches and would wag my head over you.
Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5 I would strengthen you with my mouth, and would move my lips, as if being lenient to you.
Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
6 But what can I do? When I am speaking, my grief will not be quiet; and if I am quiet, it will not withdraw from me.
Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7 But now my grief has crushed me, and all my limbs have been reduced to nothing.
Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 My wrinkles bear witness against me, and a liar rises up against my face, contradicting me.
Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 He has gathered together his fury towards me, and, threatening me, he has roared against me with his teeth; my enemy has beheld me with terrible eyes.
Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 They have opened their mouths against me, and, reproaching me, they have struck me on the cheek; they are nourished by my sufferings.
He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 God has confined me with the immoral, and he has delivered me into the hands of the impious.
Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 I, who once was wealthy, am now crushed. He has grabbed me by my neck; he has broken me and has placed me before him as a sign.
Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 He has surrounded me with his lances. He has severely wounded my lower back, he has not been lenient, and he has poured out my organs upon the earth.
Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14 He has cut me with wound after wound. He has rushed upon me like a giant.
Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15 I have sewn sackcloth over my skin, and I have covered my body with ashes.
Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16 My face is swollen from weeping, and my eyelids have dimmed my vision.
Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17 These things I have endured without iniquity in my hand, while I held pure prayers before God.
Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
18 O earth, do not conceal my blood, nor let my outcry find a hiding place in you.
Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19 For behold, my witness is in heaven, and my confidante is on high.
Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20 My friends are full of words; my eye rains tears upon God.
Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21 And I wish that a man might be so judged before God, just as the son of man is judged with his assistant!
Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22 For behold, a few years pass by, and I am walking a path by which I will not return.
Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
