Job 10
1 My soul is weary of my life. I will release my words against myself. I will speak in the bitterness of my soul.
Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.
2 I will say to God: Do not be willing to condemn me. Reveal to me why you judge me this way.
Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.
3 Does it seem good to you, if you find fault with me and oppress me, the work of your own hands, and assist the counsel of the impious?
Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?
4 Do you have bodily eyes? Or, just as man sees, will you see?
Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?
5 Are your days just like the days of man, and are your years as the times of humans,
Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?
6 so that you would inquire about my iniquity and examine my sin?
Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,
7 And you know that I have done nothing impious, yet there is no one who can deliver from your hand.
Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.
8 Your hands have made me and formed me all around, and, in this way, do you suddenly throw me away?
Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?
9 Remember, I ask you, that you have fashioned me like clay, and you will reduce me to dust.
Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.
10 Have you not extracted me like milk and curdled me like cheese?
Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?
11 You have clothed me with skin and flesh. You have put me together with bones and nerves.
Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
12 You have assigned to me life and mercy, and your visitation has preserved my spirit.
Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.
13 Though you may conceal this in your heart, yet I know that you remember everything.
Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,
14 If I have sinned, and you have spared me for an hour, why do you not endure me to be clean from my iniquity?
Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.
15 And if I should be impious, woe to me, and if I should be just, I will not lift up my head, being drenched with affliction and misery.
Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.
16 And because of pride, you will seize me like a lioness, and having returned, you torment me to an extraordinary degree.
Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.
17 You renew your testimony against me, and you multiply your wrath against me, and these punishments make war within me.
Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.
18 Why did you lead me out of the womb? If only I had been consumed, so that no eye would ever see me!
Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!
19 I should have been as if I had not been: transferred from the womb to the tomb.
Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.
20 Will not my few days be completed soon? Release me, therefore, so that I may lament my sorrows a little,
Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,
21 before I depart and return no more to a land that is dark and covered with the fog of death,
Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,
22 a land of misery and darkness, where the shadow of death, and nothing else but everlasting horror, dwells.
Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.
