Jeremiah 44
1 The word that came through Jeremiah to all the Jews who were living in the land of Egypt, living at Migdol, and at Tahpanhes, and at Memphis, and in the land of Pathros, saying:
Tämä on se sana, joka Jeremialle tapahtui, kaikista Juudalaisista, jotka Egyptin maalla asuivat, jotka asuivat Migdolissa, Tahpanheksessa, Nophissa, Patroksen maalla, ja sanoi:
2 “Thus says the Lord of hosts, the God of Israel: You yourselves have seen all this evil that I have led over Jerusalem and over all the cities of Judah. And behold, they are desolate to this day, and there is no inhabitant in them,
Näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: te olette nähneet kaiken sen pahan, jonka minä olen antanut tulla Jerusalemin päälle, ja kaikkein Juudan kaupunkein päälle; ja katso, tänäpänä ovat ne hävitettynä, niin ettei kenkään niissä asu:
3 because of the wickedness which they have done, so that they provoked me to wrath, and because they went to offer sacrifice and worship to strange gods, which neither they, nor you, nor your fathers knew.
Heidän pahuutensa tähden, jonka he tekivät vihoittaen minua, ja menivät ja suitsuttivat ja palvelivat muita jumalia, joita ei he, eli te, eikä teidän isänne tunteneet.
4 And I sent to you all my servants, the prophets, rising in the night, and sending, and saying: ‘Do not choose to do this abominable word, which I hate.’
Ja minä lähetin varhain ja usein teidän tykönne kaikki palveliani prophetat, ja käskin teille sanoa: älkäät tehkö senkaltaisia kauhistuksia, joita minä vihaan;
5 But they did not listen, nor did they incline their ear, so that they would convert from their evil, and so that they would not sacrifice to strange gods.
Mutta ei he totelleet, eikä kallistaneet korviansa kääntymään pahuudestansa, ja ei suitsuttamaan muille jumalille.
6 And so my indignation and my fury was fanned and kindled in the cities of Judah and in the streets of Jerusalem. And they have been turned into desolation and devastation, just as it is this day.
Sentähden syttyi myös minun vihani ja julmuuteni, ja paloi Juudan kaupunkein päällä, ja Jerusalemin katuin päällä, niin ne ovat kukistetuiksi ja autioiksi tulleet, niinkuin se tänäpänä löydetään.
7 And now, thus says the Lord of hosts, the God of Israel: Why do you commit this great evil against your own souls, so that, among you, man and woman, child and infant would pass away from the midst of Judah, and so that no remnant at all would be left behind of you?
Nyt, näin sanoo Herra Jumala Zebaot, Israelin Jumala: miksi te teette tämän suuren pahan vastaan omaa henkeänne? että teidän seassanne pitää hävitettämän sekä mies että vaimo, sekä lapset että imeväiset Juudasta, ja ei pidä yhtään teistä jäämän,
8 For you have provoked me by the works of your hands, by sacrificing to strange gods in the land of Egypt, into which you have entered in order to live there, and so that you would perish and become a curse and a disgrace before all the nations of the earth.
Että te niin vihoitatte minun kättenne töillä, ja suitsutatte muille jumalille Egyptin maalla, johon te olette menneet asumaan, että teidän pitää hävitetyksi, ja kiroukseksi ja häväistykseksi kaikkein pakanain seassa maan päällä tuleman.
9 How could you have forgotten the evils of your fathers, and the evils of the kings of Judah, and the evils of their wives, and your own evils, and the evils of your own wives, which they have done in the land of Judah and in the regions of Jerusalem?
Oletteko te unhottaneet isäinne onnettomuuden, Juudan kuningasten onnettomuuden, heidän emäntäinsä onnettomuuden, niin myös teidän oman onnettomuutenne, ja teidän emäntäinne onnettomuuden, joka teille on tapahtunut Juudan maalla ja Jerusalemin kaduilla?
10 They have not been cleansed, even to this day. And they have not feared, and they have not walked in the law of the Lord and in my precepts, which I have given before you and before your fathers.
Kuitenkin ei he vielä ole tähän päivään asti itsiänsä nöyryyttäneet, ja ei myös mitään pelkää; ja ei vaella minun laissani ja säädyissäni, jotka minä teidän eteenne ja teidän isäinne eteen pannut olen.
11 For this reason, thus says the Lord of hosts, the God of Israel: Behold, I will set my face upon you for evil. And I will disperse all of Judah.
Sentähden sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala näin: katso, minä panen minun kasvoni teitä vastaan onnettomuudeksi, ja koko Juudan pitää hävitetyksi tuleman.
12 And I will take the remnant of Judah, who had set their faces so that they would enter into the land of Egypt and live there, and they will all be consumed in the land of Egypt. They will fall by the sword and by famine. And they will be consumed, from the least, even to the greatest. By sword and by famine shall they die. And they will be an oath, and a wonder, and a curse, and a disgrace.
Ja minä otan jääneet Juudasta, jotka ovat kasvonsa tavoittaneet mennäksensä Egyptin maalle, asumaan siellä, ja he kaikki pitää lopetettaman, Egyptin maalla pitää heidän miekalla kaatuman ja nälällä hukkuman, sekä pienet että suuret; heidän pitää kuoleman miekalla ja nälällä, ja pitää tuleman sadatukseksi, ihmeeksi, kiroukseksi ja häväistykseksi.
13 And I will visit against those who are living in the land of Egypt, just as I have visited against Jerusalem: with the sword, and with famine, and with pestilence.
Minä tahdon rangaista Egyptin maan asuvaisia miekalla, nälällä ja rutolla, niinkuin minä tein Jerusalemille;
14 And there will be no one who escapes, of those who remain among the remnant of the Jews, those who have gone to sojourn in the land of Egypt. And they wish to be returned to the land of Judah, for they lift up their souls so that they might return and live there. But there will be no one who may return, except those who will flee.”
Niin ettei Juudan jääneistä ketään pidä pääsemän eikä jäämän, jotka kuitenkin sitä varten tänne Egyptin maalle asumaan tulleet ovat, että he taas Juudan maalle palajaisivat, johonka he mielellänsä jälleen asumaan tulisivat; mutta ei heidän pidä sinne palajaman, paitsi niitä, jotka täältä pakenevat.
15 Then all the men, knowing that their wives were sacrificing to strange gods, and all of the women, a great multitude of whom were standing there, and all of the people who were living in the land of Egypt at Pathros, responded to Jeremiah, by saying:
Niin kaikki ne miehet vastasivat Jeremiaa, jotka kyllä tiesivät, että heidän emäntänsä muille jumalille olivat suitsuttaneet, niin myös kaikki vaimot, joita siellä suuri joukko oli, ja kaikki kansa, jotka Egyptin maalla, Patroksessa asuivat, ja sanoivat:
16 “Concerning the word that you have spoken to us in the name of the Lord, we will not heed you.
Sen sanan jälkeen, jonka sinä meille Herran nimeen sanot, emme tahdo sinua suinkaan kuulla;
17 But we will continue to do every word which proceeds from our own mouth, so that we sacrifice to the queen of heaven, and we pour out libations to her, just as we and our fathers have done, our kings and our leaders, in the cities of Judah and in the streets of Jerusalem. For we were filled with bread, and it was well with us, and we saw no evil.
Vaan me tahdomme kaiketi tehdä kaiken sen sanan perään, joka meidän suustamme käy, ja tahdomme taivaan kuningattarelle suitsuttaa, ja hänelle juomauhria uhrata, niinkuin me ja meidän isämme, meidän kuninkaamme ja päämiehemmme tehneet ovat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla. Silloin meillä oli leipää kyllä, ja me olimme autuaat, ja emme nähneet onnettomuutta.
18 But since the time that we ceased to offer sacrifice to the queen of heaven, and to pour out libations to her, we have been in need of all things, and we have been consumed by the sword and by famine.
Mutta sittekuin kuin me lakkasimme suitsuttamasta taivaan kuningattarelle, ja juomauhria hänelle uhraamasta, niin me kaikki köyhiksi tulimme ja olemme miekan ja nälän kautta hukkuneet.
19 But when we offer sacrifice to the queen of heaven and pour out libations to her, do we make cakes for her worship and offer libations to her without our husbands?”
Ja vaikka me taivaan haltiattarelle suitsuttaisimme ja juomauhria uhraisimme, niin emme sitä tee ilman meidän miestemme tahtoa, kuin me hänelle leipiä leivomme ja juomauhria uhraamme.
20 And Jeremiah spoke to all the people, facing the men, and facing the women, and facing all the people who had responded this word to him, saying:
Silloin Jeremia sanoi kaikelle kansalle, sekä miehille että vaimoille, ja kaikelle kansalle, joka häntä niin vastannut oli sanoen:
21 “Was this not the sacrifice that you offered in the cities of Judah and in the streets of Jerusalem, you and your fathers, your kings and your leaders, and the people of the land, which has been called to mind by the Lord and which has entered into his heart?
Sepä se on, että Herra on muistanut sen suitsuttamisen, jonka Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla tehneet olette, ynnä teidän isäinne, kuningastenne, päämiestenne ja kaiken maakunnan kansan kanssa, ja pani sen sydämeensä.
22 And the Lord could no longer bear this, because of the evil of your intentions, and because of the abominations that you have done. And so, your land has become a desolation, and an astonishment, and a curse, and it is without an inhabitant, even to this day.
Niin ettei Herra voinut teidän pahaa menoanne enään kärsiä ja niitä kauhistuksia, joita te teitte; joista myös teidän maanne on autioksi, ihmeeksi ja kiroukseksi tullut, niin ettei kenkään siinä asu, niinkuin tänäpänä nähtävä on.
23 This is because you have sacrificed to idols, and you have sinned against the Lord. And you have not heeded the voice of the Lord, and you have not walked in his law, and in his precepts, and in his testimonies. It is for this reason that these evils have happened to you, just as it is today.”
että te suitsutitte, ja Herraa vastaan syntiä teitte, ja ette totelleet Herran ääntä, ette myös hänen laissansa, säädyissänsä ja todistuksissansa vaeltaneet; sentähden myös tämä onnettomuus teille tapahtuu, niinkuin tänäpänä nähtävä on.
24 Then Jeremiah said to all the people and to all the women: “Listen to the word of the Lord, all you of Judah who are in the land of Egypt:
Ja Jeremia sanoi kaikelle kansalle ja kaikille vaimoille: kuulkaat Herran sanaa kaikki, jotka Juudasta Egyptin maassa olette.
25 Thus says the Lord of hosts, the God of Israel, saying: You and your wives have spoken it with your mouth, and have fulfilled it with your hands, saying: ‘Let us perform our vows that we have made, so that we may offer sacrifice to the queen of heaven, and pour out libations to her.’ You have fulfilled your vows and accomplished their works.
Näin puhuu Herra Zebaot, Israelin Jumala, sanoen: te ja teidän vaimonne olette suullanne puhuneet ja käsillänne täyttäneet, mitä te sanoitte: meidän lupauksemme me kaiketi tahdomme pitää, jonka me taivaan kuningattarelle luvanneet olemme, että me hänelle pyhää savua suitsuttaisimme, ja juomauhria uhraisimme: te olette lupauksenne kyllä pitäneet, ja lupauksenne työllä täyttäneet.
26 Because of this, listen to the word of the Lord, all you of Judah, who live in the land of Egypt: Behold, I have sworn by my great name, says the Lord, that my name will never again be invoked by the mouth of any man of Judah in the land of Egypt, saying: ‘As the Lord God lives.’
Niin kuulkaat siis Herran sanaa, kaikki Juudasta, jotka Egyptin maalla asutte: katso, minä vannon suuren nimeni kautta, sanoo Herra: ettei minun nimeni pidä enään jonkun ihmisen suusta Juudasta koko Egyptin maassa nimitettämän, joka sanois: niin totta kuin Herra, Herra elää.
27 Behold, I will be vigilant over them for harm, and not for good. And all the men of Judah who are in the land of Egypt will be consumed, by the sword and by famine, until they are thoroughly consumed.
Katso, minä tahdon valvoa heitä vastaan heidän pahaksensa ja en heidän hyväksensä, niin että jokainen, joka Juudasta Egyptin maalla on, pitää miekalla ja nälällä hukkuman, siihenasti että he lopetetuksi tulevat.
28 And a few men, who will flee from the sword, will return from the land of Egypt into the land of Judah. And all the remnant of Judah, who had entered into the land of Egypt so as to live there, will know whose word will be completed, mine or theirs.
Mutta jotka miekan välttävät, niiden pitää kuitenkin Egyptin maalta Juudan maahan vähässä joukossa palajaman. Ja niin pitää kaikki jääneet Juudasta, jotka Egyptin maahan asumaan menneet olivat, ymmärtämän, kummanko sanat todeksi joutuvat, minun vai heidän.
29 And this will be a sign to you, says the Lord, that I will visit against you in this place, so that truly you may know that my words will be completed against you for harm.”
Ja tämä olkoon teille merkiksi, sanoo Herra: sillä minä tahdon teitä tässä paikassa rangaista, että tietäisitte minun sanani tulevan todeksi, teille onnettomuudeksi;
30 Thus says the Lord: “Behold, I will deliver Pharaoh Hophra, the king of Egypt, into the hand of his enemies, and into the hand of those who are seeking his life, just as I delivered Zedekiah, the king of Judah, into the hand of Nebuchadnezzar, the king of Babylon, his enemy and the one who was seeking his life.”
Näin sanoo Herra: katso, minä tahdon hyljätä Pharao Hophran, Egyptin kuninkaan, hänen vihollistensa käsiin ja niiden käsiin, jotka hänen henkeänsä väijyvät, niinkuin minä Zedekiankin, Juudan kuninkaan, hylkäsin Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, hänen vihollistensa käteen, ja sen joka hänen henkeänsä väijyi.
