Jeremiah 26
1 In the beginning of the reign of Jehoiakim, the son of Josiah, the king of Judah, this word came from the Lord, saying:
Jojakimin Josian pojan, Juudan kuninkaan, valtakunnan alussa tapahtui tämä sana Herralta ja sanoi:
2 “Thus says the Lord: Stand in the atrium of the house of the Lord, and speak to all the cities of Judah, from which they come to adore in the house of the Lord, all the words that I have commanded you to speak to them. Do not choose to subtract any word.
Näin sanoo Herra: seiso Herran huoneen kartanolla ja saarnaa kaikkein Juudan kaupunkien edessä, jotka tänne tulevat rukoilemaan Herran huoneessa, kaikki ne sanat, jotka minä sinulle käskenyt olen, sanoakses heille; älä mitään siitä vähennä:
3 So may they hear and be converted, each one from his evil way. And then I may repent of the evil that I plan to do to them because of the wickedness of their pursuits.
Jos he mitämaks taitavat kuulla ja kääntyä kukin pahasta menostansa, että minäkin katuisin sitä pahaa, jonka minä heille ajattelin tehdä heidän pahan menonsa tähden.
4 And you shall say to them: Thus says the Lord: If you will not listen to me, so that you walk in my law, which I have given to you,
Ja sano heille: näin sanoo Herra: jos ette minua kuule, niin että te vaellatte minun laissani, jonka minä olen pannut teidän eteenne,
5 so that you listen to the words of my servants, the prophets, whom I have sent to you, who arise while it is still night, and though they give guidance, you do not listen,
Että te kuulette minun palveliaini, prophetain sanat, jotka minä varhain ja usiasti teille lähettänyt olen, ja ette kuitenkaan tahtoneet kuulla;
6 then I will make this house like Shiloh, and I will make this city into a curse for all the nations of the earth.”
Niin tahdon minä tehdä tälle huoneelle niinkuin Silolle, ja tahdon tehdä tämän kaupungin kaikille pakanaoille maan päällä kiroukseksi.
7 And the priests, and the prophets, and all the people heard Jeremiah speaking these words in the house of the Lord.
Kuin papit, prophetat ja kaikki kansa kuulivat Jeremian näitä sanoja puhuvan Herran huoneessa,
8 And when Jeremiah had completed speaking all that the Lord had instructed him to speak to all the people, then the priests, and the prophets, and all the people apprehended him, saying: “You shall be put to death.”
Ja kuin Jeremia oli lopettanut puheensa, kaiken sen, minkä Herra hänen käskenyt oli sanoa kaikelle kansalle, tarttuivat papit häneen, ja prophetat ja kaikki kansa, ja sanoivat: sinun pitää kaiketi kuoleman.
9 “Why has he prophesied in the name of the Lord, saying: ‘Like Shiloh, so shall this house be,’ and, ‘This city shall be made desolate, even without an inhabitant?’” And all the people were gathered together against Jeremiah in the house of the Lord.
Miksi sinä tohdit ennustaa Herran nimeen ja sanoa: niin pitää tälle huoneelle tapahtuman kuin Silollekin, ja tämä kaupunki pitää niin kylmille tuleman, ettei siinä kenkään enään asu? Ja kaikki kansa kokoontui Herran huoneessa Jeremiaa vastaan.
10 And the leaders of Judah heard these words. And they ascended from the house of the king to the house of the Lord, and they sat at the entrance by the new gate of the house of the Lord.
Kuin Juudan ruhtinaat sen kuulivat, menivät he ylös kuninkaan huoneesta Herran huoneesen, ja istuivat Herran uuden portin eteen.
11 And the priests and the prophets spoke to the leaders and to all the people, saying: “A judgment of death is for this man. For he has prophesied against this city, just as you have heard with your own ears.”
Ja papit ja prophetat puhuivat ruhtinasten ja kaiken kansan edessä ja sanoivat: tämä mies on kuolemaan viallinen; sillä hän on ennustanut tätä kaupunkia vastaan, niinkuin te korvillanne kuulleet olette.
12 And Jeremiah spoke to all the leaders and to the entire people, saying: “The Lord has sent me to prophesy, about this house and about this city, all the words that you have heard.
Mutta Jeremia puhui kaikille ruhtinaille ja kaikelle kansalle, sanoen: Herra on minun lähettänyt kaikkia näitä, joita te kuulleet olette, ennustamaan tätä huonetta ja tätä kaupunkia vastaan.
13 Now, therefore, make your ways and your intentions good, and heed the voice of the Lord your God. And then the Lord will repent of the evil that he has spoken against you.
Niin parantakaat nyt menonne ja olonne, ja kuulkaat Herran Jumalanne ääntä; niin tahtoo myös Herra katua sitä pahaa, jonka hän on puhunut teitä vastaan.
14 But as for me, behold, I am in your hands. Do to me what is good and right in your eyes.
Mutta minä, katso, minä olen teidän käsissänne: tehkäät minun kanssani, niinkuin teille parhain kelpaa.
15 Yet truly, know and understand this: if you kill me, you will be bringing innocent blood against yourselves, and against this city and its inhabitants. For in truth, the Lord sent me to you, so as to speak all these words in your hearing.”
Kuitenkin pitää teidän täydellisesti tietämän, että jos te minun tapatte, niin te tuotatte viattoman veren teidän päällenne, ja tämän kaupungin ja hänen asuvaistensa päälle; sillä Herra on totisesti minun lähettänyt teidän tykönne, puhumaan näitä kaikkia teidän korvainne edessä.
16 And then the leaders and all the people said to the priests and to the prophets: “There is no judgment of death against this man. For he has spoken to us in the name of the Lord our God.”
Silloin sanoivat ruhtinaat ja kaikki kansa papeille ja prophetaille: ei tämä mies ole viallinen kuolemaan; sillä hän on puhunut meille Herran Jumalamme nimeen.
17 Then some of the elders of the land rose up. And they spoke to the entire assembly of the people, saying:
Ja muutamat maan vanhimmista nousivat, ja puhuivat kaikelle kansan joukolle ja sanoivat:
18 “Micah from Moresheth was a prophet in the days of Hezekiah, the king of Judah, and he spoke to all the people of Judah, saying: ‘Thus says the Lord of hosts: Zion will be ploughed like a field. And Jerusalem will be a pile of stones. And the mountain of the house will be like the forests of high places.’
Hiskian, Juudan kuninkaan, aikana oli yksi propheta, nimeltä Miika, Maresasta; hän puhui kaikelle Juudan kansalle ja sanoi: näin sanoo Herra Zebaot: Zion pitää kynnettämän niinkuin pelto, ja Jerusalem pitää kiviraunioksi tuleman ja templin vuori metsän kukkulaksi.
19 Did the king of Judah, Hezekiah, with all of Judah, condemn him to death? Did they not fear the Lord, and petition the face of the Lord? And so the Lord repented of the evil that he had spoken against them. Therefore, we are committing a great evil against our own souls.
Antoiko Hiskia, Juudan kuningas, ja koko Juudan kansa hänen tappaa? eikö he peljänneet Herraa ja rukoilleet Herran edessä? ja Herra katui sitä pahaa, minkä hän oli puhunut heitä vastaan; sentähden me teemme aivan pahoin meidän sielujamme vastaan.
20 Likewise, there was a man prophesying in the name of the Lord: Uriah, the son of Shemaiah, of Kiriath-jearim. And he prophesied against this city and against this land, in accord with all the words of Jeremiah.
Oli myös yksi mies, joka ennusti Herran nimeen, Uria, Semajan poika Kirjatjearimista; hän ennusti tätä kaupunkia vastaan ja tätä maakuntaa vastaan, niinkuin Jeremiakin.
21 And king Jehoiakim, with all his warriors and leaders, heard these words. And so the king sought to put him to death. And Uriah heard, and was afraid, and fled, and he entered into Egypt.
Mutta kuin kuningas Jojakim ja kaikki hänen voimallisensa ja valtamiehensä kuulivat hänen sanansa, tahtoi kuningas antaa hänen tappaa. Kuin Uria ymmärsi sen, pelkäsi hän ja pakeni ja meni Egyptiin.
22 And king Jehoiakim sent men into Egypt: Elnathan, the son of Achbor, and the men who went with him into Egypt.
Mutta kuningas Jojakim lähetti miehet Egyptiin, Elnatanin Akborin pojan, ja muita hänen kanssansa, (jotka menivät) Egyptiin.
23 And they led Uriah out of Egypt. And they brought him to king Jehoiakim, and he struck him down with the sword. And he cast his dead body among the graves of the common people.”
Ja ne toivat Urian Egyptistä ja veivät kuningas Jojakimin eteen, ja hän antoi hänen tappaa miekalla, ja heittää hänen ruumiinsa yhteisen kansan hautoihin.
24 But the hand of Ahikam, the son of Shaphan, was with Jeremiah, so that he would not be delivered into the hands of the people, and so that they would not put him to death.
Kuitenkin oli Ahikamin, Saphanin pojan käsi Jeremian kanssa, ettei hän tullut kansan käsiin tapettaa.
