Galatians 2
1 Next, after fourteen years, I went up again to Jerusalem, taking with me Barnabas and Titus.
Sitte neljäntoistakymmenen vuoden perästä menin minä taas Barnabaan kanssa ylös Jerusalemiin ja otin Tituksen kanssani,
2 And I went up according to revelation, and I debated with them about the Gospel that I am preaching among the Gentiles, but away from those who were pretending to be something, lest perhaps I might run, or have run, in vain.
Ja minä menin ylös ilmoituksen jälkeen ja asetin heidän eteensä sen evankeliumin, jota minä pakanain seassa julistan: mutta erinomaisesti niiden eteen, jotka jonakin pidetään, etten minä hukkaan juoksisi elikkä olisi jo juossut.
3 But even Titus, who was with me, though he was a Gentile, was not compelled to be circumcised,
Mutta ei Titustakaan, joka minun kanssani oli, vaadittu itsiänsä ympärileikkauttamaan, vaikka hän Grekiläinen oli.
4 but only because of false brothers, who were brought in unknowingly. They entered secretly to spy on our liberty, which we have in Christ Jesus, so that they might reduce us to servitude.
Sillä kuin muutamat väärät veljet tunkeutuivat sisälle, ja jo olivat tulleet sisälle koettelemaan meidän vapauttamme, joka meillä Kristuksessa Jesuksessa on, että he meitä orjuuteen vaatisivat;
5 We did not yield to them in subjection, even for an hour, in order that the truth of the Gospel would remain with you,
Emmepä me tosin niille hetkeksikään myöntyneet kuuliaisuuteen, että evankeliumin totuus teidän tykönänne pysyväinen olis.
6 and away from those who were pretending to be something. (Whatever they might have been once, it means nothing to me. God does not accept the reputation of a man.) And those who were claiming to be something had nothing to offer me.
Mutta niihin, jotka jonakin pidetään, minkäkaltaiset he muinen olivat, ei minun mitään tule: ei Jumala katso ihmisen muotoa; sillä ne, jotka jonakin pidetään, ei minulle mitään opettaneet.
7 But it was to the contrary, since they had seen that the Gospel to the uncircumcised was entrusted to me, just as the Gospel to the circumcised was entrusted to Peter.
Vaan sitä vastaan, kuin he näkivät, että minulle evankeliumi esinahan puoleen uskottu oli, niinkuin Pietarille ympärileikkauksen puoleen;
8 For he who was working the Apostleship to the circumcised in Peter, was also working in me among the Gentiles.
(Sillä joka Pietarin kanssa oli voimallinen apostolin virassa ympärileikkauksen seassa, se on minunkin kanssani pakanain seassa voimallinen ollut, )
9 And so, when they had acknowledged the grace that was given to me, James and Cephas and John, who seemed like pillars, gave to me and to Barnabas the right hand of fellowship, so that we would go to the Gentiles, while they went to the circumcised,
Ja kuin he tunsivat sen armon, joka minulle annettu oli, niin Jakob ja Kephas ja Johannes, jotka patsaina pidettiin, antoivat minulle ja Barnabaalle kättä ja sopivat niin meidän kanssamme, että meidän pakanain seassa ja heidän ympärileikkauksen seassa saarnaaman piti,
10 asking only that we should be mindful of the poor, which was the very thing that I also was solicitous to do.
Ainoastaan että meidän piti vaivaisia muistaman, jota minä myös olen ahkeroinut tehdä.
11 But when Cephas had arrived at Antioch, I stood against him to his face, because he was blameworthy.
Mutta kuin Pietari Antiokiaan tuli, niin minä olin julkisesti häntä vastaan, että kanne oli tullut hänen päällensä.
12 For before certain ones arrived from James, he ate with the Gentiles. But when they had arrived, he drew apart and separated himself, fearing those who were of the circumcision.
Sillä ennenkuin joku Jakobin tyköä tuli, söi hän pakanain kanssa; vaan kuin ne tulivat, vältti hän, ja eroitti itsensä heistä, peljäten niitä, jotka ympärileikkauksesta olivat,
13 And the other Jews consented to his pretense, so that even Barnabas was led by them into that falseness.
Ja muutkin Juudalaiset viekastelivat hänen kanssansa, niin että Barnabaskin vieteltiin heidän ulkokullaisuudellansa.
14 But when I had seen that they were not walking correctly, by the truth of the Gospel, I said to Cephas in front of everyone: “If you, while you are a Jew, are living like the Gentiles and not the Jews, how is it that you compel the Gentiles to keep the customs of the Jews?”
Mutta kuin minä sen näin, ettei he oikein vaeltaneet evankeliumin totuuden jälkeen, sanoin minä Pietarille julkisesti kaikkein kuullen: jos sinä, joka Juudalainen olet, pakanain tavalla elät ja et Juudalaisten, miksis vaadit pakanoita Juudalaisten tavalla elämään?
15 By nature, we are Jews, and not of the Gentiles, sinners.
Me jotka olemme Juudalaiset luonnon puolesta ja emme syntiset pakanoista:
16 And we know that man is not justified by the works of the law, but only by the faith of Jesus Christ. And so we believe in Christ Jesus, in order that we may be justified by the faith of Christ, and not by the works of the law. For no flesh will be justified by the works of the law.
Että me tiedämme, ettei ihminen lain töiden kautta vanhurskaaksi tule, vaan uskon kautta Jesuksen Kristuksen päälle: niin me myös olemme uskoneet Jesuksen Kristuksen päälle, että me vanhurskaaksi tulemme uskon kautta Kristuksen päälle, ja emme lain töiden kautta, sentähden ettei yksikään liha tule lain töiden kautta vanhurskaaksi.
17 But if, while seeking to be justified in Christ, we ourselves are also found to be sinners, would then Christ be the minister of sin? Let it not be so!
Mutta jos me, koska me tahdomme Kristuksen kautta vanhurskaaksi tulla, löydetään myös itse syntisiksi, onko siis Kristus synnin palvelia? Pois se!
18 For if I rebuild the things that I have destroyed, I establish myself as a prevaricator.
Sillä jos minä sitä taas rakennan, jota minä särkenyt olen, niin minä teen itseni ylitsekäyväksi.
19 For through the law, I have become dead to the law, so that I may live for God. I have been nailed to the cross with Christ.
Mutta minä olen lain kautta laista kuollut pois, että minä Jumalassa eläisin.
20 I live; yet now, it is not I, but truly Christ, who lives in me. And though I live now in the flesh, I live in the faith of the Son of God, who loved me and who delivered himself for me.
Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa; sillä jota minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsensä minun edestäni.
21 I do not reject the grace of God. For if justice is through the law, then Christ died in vain.
En minä hylkää Jumalan armoa; sillä jos vanhurskaus tulee laista, niin on Kristus hukkaan kuollut.
