Exodus 11
1 And the Lord said to Moses: “I will touch Pharaoh and Egypt with one more plague, and after these things he will release you, and he will compel you to go out.
Ja Herra oli sanonut Mosekselle: vielä minä annan tulla yhden rangaistuksen Pharaolle ja Egyptiin, sitte hän päästää teidät täältä, ja koska hän teidät kokonansa päästää, niin hän ajain ajaa teidät täältä ulos.
2 Therefore, you will tell all the people to ask, a man of his friend, and a woman of her neighbor, for vessels of silver and of gold.
Niin sano siis nyt kansalle: että joka mies anois lähimmäiseltänsä, ja jokainen vaimo lähimmäiseltänsä, hopia- ja kulta-astioita.
3 Then the Lord will grant favor to his people in the sight of the Egyptians.” And Moses was a very great man in the land of Egypt, in the sight of the servants of Pharaoh and of all the people.
Sillä Herra oli antanut armon kansalle Egyptiläisten edessä. Ja Moses oli sangen kuuluisa mies Egyptin maalla, Pharaon palveliain ja kansan edessä.
4 And he said: “Thus says the Lord: ‘In the middle of the night I will enter into Egypt.
Ja Moses sanoi: näin sanoo Herra: puoliyön aikaan minä vaellan Egyptin maan lävitse,
5 And every firstborn in the land of the Egyptians shall die, from the firstborn of Pharaoh, who sits on his throne, even to the firstborn of the handmaid, who is at the millstone, and all the firstborn of the beasts of burden.
Ja jokainen esikoinen Egyptin maalla pitää kuoleman, Pharaon esikoisesta, joka hänen istuimellansa piti istuman, piian esikoiseen asti, joka myllyssä on, niin myös kaikkein eläinten esikoiset.
6 And there will be a great outcry throughout the entire land of Egypt, such as has not been before, nor ever will be afterward.
Ja suuren parun pitää oleman koko Egyptin maalla, jonkakaltaista ei ole ollut, eikä tuleman pidä.
7 But among all the sons of Israel there shall not be even a mutter from a dog, from man, even to cattle, so that you may know how miraculously the Lord divides the Egyptians from Israel.’
Mutta kaikkein Israelin lasten seassa ei koirakaan kieltänsä värväyttämän pidä ihmisiä taikka eläimiä vastaan: että te tietäisitte, kuinka Herra eroittaa Egyptin ja Israelin.
8 And all these, your servants, shall descend to me and shall reverence me, by saying: ‘Depart, you and all the people who are subject to you.’ After these things, we will depart.”
Silloin kaikki nämät sinun palvelias pitää tuleman minun tyköni, ja kumartaman minua, sanoen: lähde ulos, sinä ja kaikki kansa, jotka sinun allas ovat, ja sitte minä lähden. Ja hän läksi Pharaon tyköä sangen vihoissansa.
9 And he went out from Pharaoh exceedingly angry. Then the Lord said to Moses: “Pharaoh will not listen to you, so that many signs may be accomplished in the land of Egypt.”
Mutta Herra oli sanonut Mosekselle: ei Pharao kuule teitä, että paljo minun ihmeitäni tapahtuis Egyptin maalla.
10 Now Moses and Aaron did all the wonders that are written, in the sight of Pharaoh. And the Lord hardened the heart of Pharaoh; neither did he release the sons of Israel from his land.
Ja Moses ja Aaron tekivät kaikki nämä ihmeet Pharaon edessä, vaan Herra paadutti hänen sydämensä, ja ei hän päästänyt Israelin lapsia maaltansa.
