Ecclesiastes 3
1 All things have their time, and all things under heaven continue during their interval.
Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
2 A time to be born, and a time to die. A time to plant, and a time to pull up what was planted.
Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
3 A time to kill, and a time to heal. A time to tear down, and a time to build up.
Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
4 A time to weep, and a time to laugh. A time to mourn, and a time to dance.
Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
5 A time to scatter stones, and a time to gather. A time to embrace, and a time to be far from embraces.
Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
6 A time to gain, and a time to lose. A time to keep, and a time to cast away.
Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
7 A time to rend, and a time to sew. A time to be silent, and a time to speak.
Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
8 A time of love, and a time of hatred. A time of war, and a time of peace.
Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
9 What more does a man have from his labor?
Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?
10 I have seen the affliction that God has given to the sons of men, in order that they may be occupied by it.
Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
11 He has made all things good in their time, and he has handed over the world to their disputes, so that man may not discover the work which God made from the beginning, even until the end.
Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
12 And I realize that there is nothing better than to rejoice, and to do well in this life.
Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.
13 For this is a gift from God: when each man eats and drinks, and sees the good results of his labor.
Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.
14 I have learned that all the works which God has made continue on, in perpetuity. We are not able to add anything, nor to take anything away, from those things which God has made in order that he may be feared.
Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin.
15 What has been made, the same continues. What is in the future, has already existed. And God restores what has passed away.
Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.
16 I saw under the sun: instead of judgment, impiety, and instead of justice, iniquity.
Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.
17 And I said in my heart: “God will judge the just and the impious, and then the time for each matter shall be.”
Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
18 I said in my heart, about the sons of men, that God would test them, and reveal them to be like wild animals.
Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään että he omassa olossaan ovat eläimiä.
19 For this reason, the passing away of man and of beasts is one, and the condition of both is equal. For as a man dies, so also do they die. All things breathe similarly, and man has nothing more than beast; for all these are subject to vanity.
Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
20 And all things continue on to one place; for from the earth they were made, and unto the earth they shall return together.
Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
21 Who knows if the spirit of the sons of Adam ascend upward, and if the spirit of the beasts descend downward?
Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?
22 And I have discovered nothing to be better than for a man to rejoice in his work: for this is his portion. And who shall add to him, so that he may know the things that will occur after him?
Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?
