2 Samuel 10
1 Now after these things, it happened that the king of the sons of Ammon died, and his son Hanun reigned after him.
Sitte tapahtui, että Ammonin lasten kuningas kuoli, ja hänen poikansa Hanun hallitsi hänen siassansa.
2 And David said, “I will show mercy to Hanun, the son of Nahash, just as his father showed mercy to me.” Therefore, David sent consolation to him, by his servants, over the passing of his father. But when the servants of David had arrived in the land of the sons of Ammon,
Niin sanoi David: minä teen laupiuden Hanunin, Nahaksen pojan kanssa, niinkuin hänen isänsä teki laupiuden minun kanssani; ja lähetti palveliansa lohduttamaan häntä hänen isänsä tähden. Kuin Davidin palvelijat tulivat Ammonin lasten maahan,
3 the leaders of the sons of Ammon said to Hanun, their lord: “Do you think it was because of the honor of your father that David sent consolers to you? And did not David send his servants to you, so that he might investigate and explore the city, and so that he might overthrow it?”
Niin sanoivat Ammonin lasten ylimmäiset herrallensa Hanunille: luuletkos Davidin kunnioittavan sinun isääs sinun silmäis edessä, että hän on lähettänyt lohduttajat sinun tykös? Etkös luule hänen lähettäneen palvelioitansa kaupunkia tutkistelemaan ja vakoomaan ja hävittämään?
4 And so, Hanun took the servants of David, and he shaved off one half part of their beards, and he cut their garments at the middle, as far as the buttocks, and he sent them away.
Silloin otti Hanun Davidin palveliat, ja ajeli puolen heidän partaansa, ja leikkasi puolen heidän vaatteistansa liki suolivyöhön asti, ja laski heidät menemään.
5 And when this had been reported to David, he sent to meet them. And the men were greatly disturbed by shame. And David commanded them, “Remain in Jericho, until your beards grow, and then return.”
Kuin se Davidille ilmoitettiin, lähetti hän heitä vastaan, sillä miehet olivat suuresti pilkatut; ja kuningas antoi heille sanottaa: olkaat Jerihossa siihen asti, kuin teidän partanne kasvaa, ja sitte tulkaat jälleen.
6 Now the sons of Ammon, seeing that they had done an injury to David, sent for, and paid wages to, the Syrians of Rehob, and the Syrians of Zobah, twenty thousand foot soldiers, and from the king of Maacah, one thousand men, and from Tob, twelve thousand men.
Kuin Ammonin lapset näkivät itsensä haisevan Davidin edessä, lähettivät he ja palkkasivat Syrialaiset Rehobin huoneesta ja Zobasta, kaksikymmentä tuhatta jalkmiestä, ja kuningas Maakalta tuhannen miestä, ja Istobilta kaksitoista kymmentä tuhatta miestä.
7 And when David had heard this, he sent Joab and the entire army of warriors.
Kuin David sen kuuli, lähetti hän Joabin koko urhoollisen sotajoukon kanssa.
8 Then the sons of Ammon went forth, and they positioned their battle line before the very entrance of the gates. But the Syrians of Zobah, and of Rehob, and of Tob, and of Maacah, were by themselves in the field.
Ja Ammonin lapset läksivät ja sääsivät sodan kaupungin portin eteen. Mutta Syrialaiset Zobasta, Rehobista, Istobista ja Maakasta olivat erinänsä kedolla.
9 And so, seeing that the battle had been prepared against him, both facing him and behind, Joab chose some from all of the elect men of Israel, and he set up a battle line opposite the Syrians.
Kuin Joab näki sodan asetetuksi vastaansa edestä ja takaa, valitsi hän kaikista Israelin parhaista miehistä, ja asetti itsensä Syrialaisia vastaan,
10 But the remaining part of the people he delivered to his brother Abishai, who formed a battle line against the sons of Ammon.
Ja muun väen antoi hän veljensä Abisain käden alle, joka asetti itsensä Ammonin lapsia vastaan.
11 And Joab said: “If the Syrians prevail against me, then you shall assist me. But if the sons of Ammon prevail against you, then I will assist you.
Ja hän sanoi: jos Syrialaiset tulevat minua voimallisemmaksi, niin tule minun avukseni; jos Ammonin lapset joutuvat sinua voimallisemmaksi, niin minä tulen sinun apuus.
12 Be valiant men. And let us fight on behalf of our people and the city of our God. Then the Lord will do what is good in his own sight.”
Ole miehuullinen, ja olkaamme vahvat meidän kansamme edestä ja meidän Jumalamme kaupunkein edestä; mutta Herra tehköön niinkuin hänelle kelvollinen on.
13 And so, Joab, and the people who were with him, undertook the conflict against the Syrians, who immediately fled before their face.
Ja Joab läksi matkaan ja se väki joka hänen kanssansa oli, sotimaan Syrialaisia vastaan; ja he pakenivat hänen edestänsä.
14 Then, seeing that the Syrians had fled, the sons of Ammon themselves also fled from the face of Abishai, and they entered into the city. And Joab returned from the sons of Ammon, and he went to Jerusalem.
Ja kuin Ammonin lapset näkivät Syrialaiset pakenevan, pakenivat he myös Abisain edestä ja menivät kaupunkiin. Niin palasi Joab Ammonin lasten tyköä ja tuli Jerusalemiin.
15 And so, the Syrians, seeing that they had fallen before Israel, gathered themselves together.
Ja kuin Syrialaiset näkivät itsensä Israelilta lyödyksi, kokoontuivat he yhteen.
16 And Hadadezer sent and brought the Syrians who were beyond the river, and he led in their army. And Shobach, the ruler of the military of Hadadezer, was their leader.
Ja HadadEser lähetti ja tuotti Syrialaiset toiselle puolelle veden, ja he tulivat Helamiin; ja Sobak, HadadEserin sodanpäämies meni heidän edellänsä.
17 And when this had been reported to David, he drew together all of Israel. And he crossed over the Jordan, and he went to Helam. And the Syrians formed a battle line opposite David, and they fought against him.
Kuin se Davidille ilmoitettiin, kokosi hän kaiken Israelin, ja meni Jordanin ylitse, ja tuli Helamiin; ja Syrialaiset asettivat itsensä Davidia vastaan sotimaan hänen kanssansa.
18 And the Syrians fled before the face of Israel. And David killed, among the Syrians, the men of seven hundred chariots, and forty thousand horsemen. And he struck down Shobach, the leader of the military, who immediately died.
Mutta Syrialaiset pakenivat Israelin edestä, ja David löi heistä seitsemänsataa vaunua ja neljäkymmentä tuhatta ratsasmiestä, löi myös Sobakin sodanpäämiehen, että hän siinä kuoli.
19 Then all the kings who were in the reinforcements of Hadadezer, seeing themselves to be defeated by Israel, were very afraid and they fled: fifty-eight thousand men before Israel. And they made peace with Israel, and they served them. And the Syrians were afraid to offer assistance to the sons of Ammon anymore.
Kuin kaikki ne kuninkaat, jotka olivat HadadEserin alla, näkivät itsensä lyödyksi Israelilta, tekivät he Israelin kanssa rauhan, ja olivat heille alamaiset; ja Syrialaiset ei uskaltaneet Ammonin lapsia enää auttaa.
