2 Chronicles 33
1 Manasseh was twelve years old when he had begun to reign, and he reigned for fifty-five years in Jerusalem.
Manasse oli kahdentoistakymmenen ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi viisi ajastaikaa kuudettakymmentä Jerusalemissa,
2 But he did evil before the Lord, in accord with all the abominations of the nations which the Lord overturned before the sons of Israel.
Ja teki pahaa Herran edessä, pakanain kauhistusten jälkeen, jotka Herra Israelin lasten edestä oli ajanut pois.
3 And turning away, he repaired the high places, which had been demolished by his father, Hezekiah. And he constructed altars to the Baals, and made sacred groves. And he adored the entire army of heaven, and he served them.
Ja hän rakensi jälleen korkeudet, jotka hänen isänsä Jehiskia kukistanut oli, ja rakensi Baalille alttareita, ja teki metsistöt, ja kumarsi kaikkea taivaallista sotaväkeä, ja palveli niitä.
4 Also, he built altars in the house of the Lord, about which the Lord had said, “My name shall be in Jerusalem forever.”
Ja hän rakensi myös alttareita Herran huoneesen, josta Herra sanonut oli: Jerusalemissa pitää minun nimeni oleman ijankaikkisesti.
5 But he built these for the entire army of heaven, in the two courts of the house of the Lord.
Ja hän rakensi alttareita kaikelle taivaalliselle sotaväelle molempiin Herran huoneen pihoihin.
6 And he caused his sons to pass through fire in the Valley of the son of Hinnom. He observed dreams, followed divinations, served the occult arts, had with him magicians and enchanters, and worked many evils before the Lord, so that he provoked him.
Ja hän käytti poikiansa tulessa Hinnomin poikain laaksossa, ja valitsi itsellensä päivät, ja otti vaarin lintuin lauluista, ja noitui, ja sääsi velhot ja merkkein tulkitsiat, ja teki paljon pahaa Herran silmäin edessä, kehoittaaksensa häntä vihaan.
7 Also, he set up a graven image and molten statue in the house of God, about which God said to David, and to his son Solomon: “In this house, and in Jerusalem, which I have chosen from all the tribes of Israel, I will place my name forever.
Hän asetti myös valetuita kuvia, jotka hän tehdä antoi Jumalan huoneesen, josta Jumala oli sanonut Davidille ja hänen pojallensa Salomolle: tähän huoneesen ja Jerusalemiin, jonka minä valinnut olen kaikista Israelin sukukunnista, panen minä minun nimeni ijankaikkisesti.
8 And I will not cause the foot of Israel to be moved from the land which I delivered to their fathers. Yet this is so, only if they will take care to do what I have instructed them, by the hand of Moses, with the entire law and the ceremonies and the judgments.”
Enkä enää Israelin lasten jalkoja tästä maasta siirrä, jonka minä teidän isillenne säätänyt olen; jos he muutoin pitävät kaikkia, mitä minä heille Moseksen kautta käskenyt olen kaikessa laissa, ja säädyissä ja oikeuksissa.
9 And so Manasseh seduced Judah and the inhabitants of Jerusalem, so that they did evil, more so than all the nations which the Lord had overturned before the face of the sons of Israel.
Mutta Manasse vietteli Juudan ja Jerusalemin asuvaiset tekemään pahemmin kuin pakanat, jotka Herra Israelin lasten edestä hävittänyt oli.
10 And the Lord spoke to him and to his people, but they were not willing to pay attention.
Ja kuin Herra puhui Manasselle ja hänen kansallensa, eikä he sitä totelleet,
11 Therefore, he led over them the leaders of the army of the king of the Assyrians. And they captured Manasseh, and they led him, bound with chains and fetters, to Babylon.
Niin saatti Herra heidän päällensä Assurin kuninkaan sodanpäämiehet; he ottivat Manassen kiinni orjantappurain seasta, ja sitoivat hänen kaksilla vaskikahleilla ja veivät Babeliin.
12 And after this, being in great anguish, he prayed to the Lord his God. And he did penance greatly before the God of his fathers.
Ja kuin hän oli siinä ahdistuksessa, rukoili hän Herraa Jumalaansa ja nöyryytti itsensä suuresti isäinsä Jumalan edessä.
13 And he petitioned and begged him intently. And he heeded his prayer, and led him back to Jerusalem, into his kingdom. And Manasseh realized that the Lord himself was God.
Ja rukoili häntä hartaasti; ja hän kuuli laupiaasti hänen hartaan rukouksensa ja johdatti hänen jälleen valtakuntaansa Jerusalemiin. Niin Manasse ymmärsi, että Herra on Jumala.
14 After these things, he built a wall outside the City of David, to the west of Gihon, at the steep valley, from the entrance to the fish gate, circling around as far as Ophel. And he raised it up greatly. And he appointed leaders of the army in all the fortified cities of Judah.
Senjälkeen rakensi hän ulkomaisen muurin Davidin kaupunkiin, lännen puoleen, Gihonin laaksoon, josta Kalaporttiin mennään, ja Ophelin ympäri, ja teki sen sangen korkiaksi, ja asetti sodanpäämiehet kaikkiin Juudan vahvoihin kaupunkeihin,
15 And he took away the foreign gods, and the idol from the house of the Lord, and also the altars which he had made on the mount of the house of the Lord and in Jerusalem. And he cast all these things outside the city.
Ja otti vieraat jumalat ja epäjumalat pois Herran huoneesta, ja kaikki alttarit, jotka hän rakentanut oli Herran huoneen vuorelle ja Jerusalemiin, ja heitti ne kaupungista ulos.
16 Then he repaired the altar of the Lord, and he immolated upon it victims, and peace offerings, with praise. And he instructed Judah to serve the Lord, the God of Israel.
Ja uudisti Herran alttarin, ja uhrasi siellä kiitosuhria ja ylistysuhria, ja käski Juudan palvella Herraa Israelin Jumalaa.
17 Yet still the people were immolating on the high places, to the Lord their God.
Mutta kansa uhrasi vielä korkeuksilla, kuitenkin Herralle Jumalallensa.
18 But the rest of the deeds of Manasseh, and his prayer to his God, and also the words of the seers who were speaking to him in the name of the Lord, the God of Israel, are contained in the words of the kings of Israel.
Mitä enempää Manassesta sanomista on, ja hänen rukouksestansa Jumalan tykö, ja näkiäin puheesta, jotka Herran Israelin Jumalan nimeen hänen kanssansa puhuneet olivat: katso, ne ovat (kirjoitetut) Israelin kuningasten teoissa.
19 Also, his prayer and its heeding, and all his sins and contempt, and the sites on which he built high places and made sacred groves and statues, before he repented, have been written in the words of Hozai.
Ja hänen rukouksensa, ja kuinka häntä kuultiin, ja kaikki hänen syntinsä ja väärät tekonsa, ja paikat, joihin hän korkeudet rakensi ja asetti metsistöt ja valetut epäjumalat, ennenkuin hän nöyryytti itsensä: katso, ne ovat kirjoitetut näkiäin teoissa.
20 Then Manasseh slept with his fathers, and they buried him in his own house. And his son, Amon, reigned in his place.
Ja Manasse nukkui isäinsä kanssa, ja he hautasivat hänen omaan huoneeseensa. Ja hänen poikansa Amon tuli kuninkaaksi hänen siaansa.
21 Amon was twenty-two years old when he had begun to reign, and he reigned for two years in Jerusalem.
Amon oli kahden ajastaikainen kolmattakymmentä tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kaksi ajastaikaa Jerusalemissa,
22 And he did evil in the sight of the Lord, just as his father Manasseh had done. And he immolated to all the idols that Manasseh had fabricated, and he served them.
Ja teki pahaa Herran edessä, niinkuin hänen isänsäkin Manasse tehnyt oli; ja Amon uhrasi kaikille epäjumalille, jotka hänen isänsä Manasse tehnyt oli, ja palveli niitä.
23 But he did not turn his face to the Lord, as his father Manasseh had turned himself. And he sinned much more grievously.
Mutta ei hän nöyryyttänyt itseänsä Herran edessä, niinkuin hänen isänsä Manasse itsensä nöyryyttänyt oli; vaan tämä Amon teki paljon syntiä.
24 And when his servants had conspired against him, they killed him in his own house.
Ja hänen palveliansa kapinoivat häntä vastaan ja tappoivat hänen omassa huoneessansa.
25 But the rest of the multitude of the people, having slain those who had struck down Amon, appointed his son, Josiah, as king in his place.
Niin maan kansa tappoi kaikki ne, jotka olivat liiton tehneet kuningas Amonia vastaan. Ja maan kansa teki hänen poikansa Josian kuninkaaksi hänen siaansa.
