1 Samuel 18
1 And it happened that, when he had completed speaking to Saul, the soul of Jonathan adhered to the soul of David, and Jonathan loved him like his own soul.
Ja kuin hän oli puheensa lopettanut Saulin kanssa, mieltyi Jonatan ja David keskenänsä sydämestä; ja Jonatan rakasti häntä niinkuin omaa sydäntänsä.
2 And Saul took him that day, and would not permit him to return to his father’s house.
Ja Saul otti hänen sinä päivänä eikä sallinut hänen enää palata isänsä huoneesen.
3 Then David and Jonathan formed a pact. For he loved him like his own soul.
Ja Jonatan ja David tekivät liiton keskenänsä; sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sydäntänsä.
4 And Jonathan took off the coat that he was wearing, and he gave it to David, with the rest of his garments, even to his sword and bow, and even his belt.
Ja Jonatan riisui hameensa, jolla hän oli puetettu ja antoi sen Davidille, niin myös vaatteensa, miekkansa, joutsensa ja vyönsä.
5 Also, David went out to do everything whatsoever that Saul sent him to do, and he conducted himself prudently. And Saul set him over men of war. And he was acceptable in the eyes of the entire people, and most of all in the sight of the servants of Saul.
Ja David meni, kuhunka Saul lähetti hänen, ja käytti itsensä toimellisesti; ja Saul asetti hänen sotamiestensä päälle, ja hän oli otollinen kaikelle kansalle, niin myös Saulin palvelioille.
6 Now when David returned, after he had struck down the Philistine, the women went out, from all the cities of Israel, leading the singing and dancing, rejoicing with timbrels and bells, so as to meet king Saul.
Mutta tapahtui, kuin he tulivat ja David palasi lyömästä Philistealaista, että vaimot kaikista Israelin kaupungeista kävivät virsillä ja hypyillä kuningas Saulia vastaan, harpuilla, ilolla ja kanteleilla.
7 And the women sang, as they played, saying, “Saul has struck down a thousand, and David ten thousand.”
Ja vaimot lauloivat keskenänsä, soittaen ja sanoen: Saul löi tuhannen, mutta David kymmenentuhatta.
8 Then Saul became exceedingly angry, and this word was displeasing in his eyes. And he said: “They have given David ten thousand, and to me they gave only one thousand. What is left for him, except the kingdom itself?”
Niin Saul närkästyi sangen suuresti, ja se puhe ei hänelle kelvannut, ja sanoi: he ovat antaneet Davidille kymmenentuhatta ja minulle he antoivat tuhannen: vielä hän kuninkaankin valtakunnan saa.
9 Therefore, Saul did not regard David with a good eye, from that day and thereafter.
Ja Saul katsoi julmasti Davidin päälle siitä päivästä ja aina sitte.
10 Then, on the next day, the evil spirit from God assailed Saul, and he prophesied in the midst of his house. And David played with his hand, just as at every other time. And Saul held a lance in his hand.
Toisena päivänä vaivasi taas Jumalan paha henki Saulia, ja hän ennusti kotona huoneessansa. Ja David soitti kädellänsä, niinkuin hänen jokapäiväinen tapansa oli; ja Saulin kädessä oli keihäs,
11 And he threw it, thinking that he would be able to fix David to the wall. And David stepped aside twice, from before his face.
Jonka hän syöksi, ajatellen: minä syöksen Davidin seinää vastaan; mutta David vältti hänen edestänsä kaksi kertaa.
12 And Saul feared David, because the Lord was with him, but he had withdrawn from Saul.
Ja Saul pelkäsi Davidia; sillä Herra oli hänen kanssansa ja oli mennyt pois Saulin tyköä.
13 Therefore, Saul sent him away from himself, and he made him tribune over one thousand men. And he entered and departed in the sight of the people.
Niin pani Saul hänen pois tyköänsä ja teki hänen tuhannen miehen päämieheksi; ja hän kävi ulos ja sisälle kansan edessä.
14 Also, David acted prudently in all his ways, and the Lord was with him.
Ja David oli toimellinen kaikissa teissänsä, ja Herra oli hänen kanssansa.
15 And so, Saul saw that he was exceedingly prudent, and he began to be wary of him.
Kuin Saul näki hänen aivan toimellisesti tekevän, pelkäsi hän häntä.
16 But all of Israel and Judah loved David. For he entered and departed before them.
Mutta koko Israel ja Juuda rakasti Davidia; sillä hän kävi ulos ja sisälle heidän edessänsä.
17 And Saul said to David: “Behold, my elder daughter, Merab. I will give her to you as wife. Only be a valiant man, and fight the wars of the Lord.” Now Saul was considering within himself, saying, “Let not my hand be upon him, but let the hands of the Philistines be upon him.”
Ja Saul sanoi Davidille: katso, minä annan vanhimman tyttäreni Merabin sinulle emännäksi, ainoasti ole minulle miehullinen ja sodi Herran sotaa; sillä Saul ajatteli: ei pidä minun käteni häneen sattuman, vaan Philistealaisten käsi.
18 Then David said to Saul, “Who am I, and what is my life, and what is my father’s kinship within Israel, that I should be the son-in-law of the king?”
Mutta David vastasi Saulia: mikä minä olen? eli mikä on elämäni ja minun isäni sukukunta Israelissa, että minä tulisin kuninkaan vävyksi?
19 Then it happened that, at the time when Merab, the daughter of Saul, was to be given to David, she was given to Adriel, the Meholathite, as wife.
Ja tapahtui, kuin aika tuli, että Merab Saulin tytär piti annettaman Davidille, annettiin se Adrielille Meholatilaiselle emännäksi,
20 Now Michal, the other daughter of Saul, loved David. And this was reported to Saul, and it pleased him.
Mutta Mikal Saulin tytär rakasti Davidia. Kuin se Saulille ilmoitettiin, niin se kelpasi hänelle.
21 And Saul said, “I will give her to him, so that she may be a stumbling block to him, and so that the hand of the Philistines may be upon him.” And Saul said to David, “In two things, you shall be my son-in-law today.”
Ja Saul sanoi: minä annan hänen hänelle, että hän olis hänelle paulaksi, ja Philistealaisten kädet tulisivat hänen päällensä. Ja Saul sanoi Davidille: sinä tulet tänäpänä toisen kanssa minun vävykseni.
22 And Saul commanded his servants to speak to David privately, saying: “Behold, you are pleasing to the king, and all his servants love you. Now therefore, be the son-in-law of the king.”
Ja Saul käski palvelioillensa: puhukaat Davidille salaisesti ja sanokaat: katso, kuningas mielistyy sinuun, ja kaikki hänen palveliansa rakastavat sinua; niin tule nyt kuninkaan vävyksi.
23 And the servants of Saul spoke all these words to the ears of David. And David said: “Does it seem a small matter to you, to be the son-in-law of the king? I am but a poor and unimportant man.”
Ja Saulin palveliat puhuivat ne sanat Davidin korvissa; mutta David sanoi: luuletteko te sen vähäksi, tulla kuninkaan vävyksi? Ja minä olen köyhä ja halpa mies.
24 And the servants reported to Saul, saying, “David has spoken words in this manner.”
Ja Saulin palveliat ilmoittivat sen hänelle, sanoen; nämät sanat on David puhunut.
25 Then Saul said, “Speak in this way to David: The king does not have need of any dowry, but only one hundred foreskins from the Philistine men, so that he may be vindicated from the enemies of the king.” So did Saul think to deliver David into the hands of the Philistines.
Saul sanoi: sanokaat näin Davidille: ei kuningas ano yhtään muuta huomenlahjaa, vaan sata Philistealaisten esinahkaa, että kuninkaan vihamiehille kostettaisiin; sillä Saul ajatteli hukuttaa Davidia Philistealaisten kätten kautta.
26 And when his servants had repeated to David the words that Saul had spoken, the word was pleasing in the eyes of David, so that he would become son-in-law of the king.
Niin hänen palveliansa sanoivat Davidille nämät sanat, ja se kelpasi hänelle, tulla niin kuninkaan vävyksi. Ja se aika ei ollut vielä täytetty.
27 And after a few days, David, rising up, went with the men who were under him, and he struck down two hundred men of the Philistines. And he brought their foreskins, and he counted them out for the king, so that he might be his son-in-law. And so, Saul gave to him his daughter Michal as wife.
Ja David nousi ja läksi matkaan, hän ja hänen miehensä, ja löi Philistealaisista kaksisataa miestä, ja David toi heidän esinahkansa ja täytti kuninkaan luvun, että hän olis kuninkaan vävy. Niin antoi Saul tyttärensä Mikalin hänelle emännäksi.
28 And Saul saw and understood that the Lord was with David. And Michal, the daughter of Saul, loved him.
Ja Saul näki ja ymmärsi Herran olevan Davidin kanssa, ja Saulin tytär Mikal rakasti häntä.
29 And Saul began to fear David all the more. And Saul became the enemy of David, every day.
Niin Saul vielä enemmin pelkäsi Davidia, ja Saul tuli Davidin vihamieheksi kaikkena elinaikanansa.
30 And the leaders of the Philistines departed. And from the beginning of their departure, David conducted himself more prudently than all the servants of Saul, and his name became exceedingly celebrated.
Ja Philistealaisten ruhtinaat läksivät ulos, ja heidän lähteissänsä ulos teki David toimellisemmasti kuin kaikki Saulin palveliat, että hänen nimensä tuli sangen kuuluisaksi.
