Song of Songs 2
1 I am a flower of the plain, a lily of the valleys.
Minä olen Saronin kukkanen, ja kukoistus laaksossa.
2 As a lily amongst thorns, so is my companion amongst the daughters.
Niinkuin ruusu orjantappuroissa, niin on armaani tytärten seassa.
3 As the apple amongst the trees of the wood, so is my kinsman amongst the sons. I desired his shadow, and sat down, and his fruit was sweet in my throat.
Niinkuin omenapuu metsäpuiden seassa, niin on ystäväni poikain seassa: minä istun hänen varjossansa, jota minä anon, ja hänen hedelmänsä on minun suussani makia.
4 Bring me into the wine house; set love before me.
Hän johdattaa minua viinakellariinsa; ja rakkaus on hänen lippunsa minun päälläni.
5 Strengthen me with perfumes, stay me with apples: for I [am] wounded with love.
Virvoittakaat minua viinaleileillä, ja vahvistakaat minua omenilla; sillä minä olen sairas rakkaudesta.
6 His left [hand shall be] under my head, and his right hand shall embrace me.
Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, hänen oikia kätensä halaa minua.
7 I have charged you, you daughters of Jerusalem, by the powers and by the virtues of the field, that you do not rouse or wake [my] love, until he please.
Minä vannotan tietä, Jerusalemin tyttäret, metsävuohten eli naaraspeurain kautta kedolla, ettette herätä eli vaivaa armastani, siihen asti kuin hän itse tahtoo.
8 The voice of my kinsman! behold, he comes leaping over the mountains, bounding over the hills.
Tämä on ystäväni ääni, katso, hän tulee: hän hyppää vuorilla ja karkaa kukkuloille.
9 My kinsman is like a roe or a young hart on the mountains of Baethel: behold, he is behind our wall, looking through the windows, peeping through the lattices.
Ystäväni on metsävuohen eli nuoren peuran kaltainen: katso, hän seisoo seinän takana, ja katsoo akkunasta sisälle, ja kurkistelee häkin lävitse.
10 My kinsman answers, and says to me, Rise up, come, my companion, my fair one, my dove.
Ystäväni vastaa ja sanoo minulle: nouse armaani, ihanaiseni, ja tule.
11 For, behold, the winter is past, the rain is gone, it has departed.
Sillä katso, talvi on kulunut, ja sade lakannut ja mennyt pois:
12 The flowers are seen in the land; the time of pruning has arrived; the voice of the turtle-dove has been heard in our land.
Kukkaset ovat puhjenneet kedolla, kevät on tullut, ja toukomettisen ääni kuuluu meidän maassamme;
13 The fig tree has put forth its young figs, the vines put forth the tender grape, they yield a smell: arise, come, my companion, my fair one, my dove; yes, come.
Fikunapuut puhkeevat, viinapuut kukoistavat ja antavat hajunsa: nouse, armaani, ihanaiseni, ja tule.
14 [You are] my dove, in the shelter of the rock, near the wall: show me your face, and cause me to hear your voice; for your voice is sweet, and your countenance is beautiful.
Kyhkyläiseni vuoren raossa ja kivirauniossa, anna minun nähdä kasvos, anna minun kuulla äänes; sillä sinun äänes on suloinen, ja kasvos ihanainen.
15 Take us the little foxes that spoil the vines: for our vines put forth tender grapes.
Ottakaat meille ketut kiinni, ne vähät ketut, jotka turmelevat viinamäet; sillä meidän viinamäkemme ovat röhkäleillä.
16 My kinsman is mine, and I am his: he feeds [his flock] amongst the lilies.
Ystäväni on minun, ja minä hänen, joka kaitsee kukkasten keskellä,
17 Until the day dawn, and the shadows depart, turn, my kinsman, be you like to a roe or young hart on the mountains of the ravines.
Siihenasti että päivä jäähtyy ja varjot kulkevat pois. Palaja, ole niinkuin metsävuohi, ystäväni, eli niinkuin nuori peura Eroitusvuorilla.
