< Psalms 95 >
1 The praise of a Song by David. Come, let us exult in the Lord; let us make a joyful noise to God our Saviour.
Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.
2 Let us come before his presence with thanksgiving, and make a joyful noise to him with psalms.
Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.
3 For the Lord is a great God, and a great king over all gods: for the Lord will not cast off his people.
Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.
4 For the ends of the earth are in his hands; and the heights of the mountains are his.
Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.
5 For the sea is his, and he made it: and is hands formed the dry land.
Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.
6 Come, let us worship and fall down before him; and weep before the Lord that made us.
Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.
7 For he is our God; and we are the people of his pasture, and the sheep of his hand.
Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:
8 To-day, if you will hear his voice, harden not your hearts, as in the provocation, according to the day of irritation in the wilderness:
"Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,
9 where your fathers tempted me, proved me, and saw my works.
jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.
10 Forty years was I grieved with this generation, and said, They do always err in their heart, and they have not known my ways.
Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.
11 So I sware in my wrath, They shall not enter into my rest.
Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."