Psalms 69
1 For the end, [a Psalm] of David, for alternate [strains]. Save me, O God; for the waters have come in to my soul.
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
2 I am stuck fast in deep mire, and there is no standing: I am come in to the depths of the sea, and a storm has overwhelmed me.
Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
3 I am weary [of] crying, my throat has become hoarse; mine eyes have failed by my waiting on my God.
Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
4 They that hate me without a cause are more than the hairs of my head: my enemies that persecute me unrighteously are strengthened: then I restored that which I took not away.
Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
5 O God, you know my foolishness; and my transgressions are not hidden from you.
Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
6 Let not them that wait on you, O Lord of hosts, be ashamed on my account: let not them that seek you, be ashamed on my account, O God of Israel.
Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.
7 For I have suffered reproach for your sake; shame has covered my face.
Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.
8 I became strange to my brethren, and a stranger to my mother's children.
Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.
9 For the zeal of your house has eaten me up; and the reproaches of them that reproached you are fallen upon me.
Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.
10 And I bowed down my soul with fasting, and that was made my reproach.
Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.
11 And I put on sackcloth for my covering; and I became a proverb to them.
Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.
12 They that sit in the gate talked against me, and they that drank wine sang against me.
Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.
13 But I [will cry] to you, O Lord, in my prayer; O God, it is a propitious time: in the multitude of your mercy hear me, in the truth of your salvation.
Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.
14 Save me from the mire, that I stick not [in it]: let me be delivered from them that hate me, and from the deep waters.
Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.
15 Let not the waterflood drown me, nor let the deep swallow me up; neither let the well shut its mouth upon me.
Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.
16 Hear me, O Lord; for your mercy is good: according to the multitude of your compassions look upon me.
Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.
17 And turn not away your face from your servant; for I am afflicted: hear me speedily.
Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.
18 Draw near to my soul and redeem it: deliver me because of mine enemies.
Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.
19 For you know my reproach, and my shame, and my confusion; all that afflict me are before you.
Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.
20 My soul has waited for reproach and misery; and I waited for one to grieve with me, but there was none; and for one to comfort me, but I found none.
Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.
21 They gave [me] also gall for my food, and made me drink vinegar for my thirst.
Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.
22 Let their table before them be for a snare, and for a recompense, and for a stumbling block.
Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.
23 Let their eyes be darkened that they should not see; and bow down their back continually.
Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.
24 Pour out your wrath upon them, and let the fury of your anger take hold on them.
Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.
25 Let their habitation be made desolate; and let there be no inhabitant in their tents:
Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.
26 Because they persecuted him whom you have struck; and they have added to the grief of my wounds.
Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.
27 Add iniquity to their iniquity; and let them not come into your righteousness.
Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.
28 Let them be blotted out of the book of the living, and let them not be written with the righteous.
Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.
29 I am poor and sorrowful; but the salvation of your countenance has helped me.
Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,
30 I will praise the name of my God with a song, I will magnify him with praise;
niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.
31 and [this] shall please God more than a young calf having horns and hoofs.
Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.
32 Let the poor see and rejoice; seek the Lord diligently, and you shall live.
Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.
33 For the Lord hears the poor, and does not set at nothing his fettered ones.
Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.
34 Let the heavens and the earth raise him, the sea, and all things moving in them.
Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.
35 For God will save Sion, and the cities of Judea shall be built; and [men] shall dwell there, and inherit it.
Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.
36 And the seed of his servants shall possess it, and they that love his name shall dwell therein.
Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.
