Psalms 38
1 A Psalm of David for remembrance concerning the Sabbath-day. O Lord, rebuke me not in your wrath, neither chasten me in your anger.
Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
2 For your weapons are fixed in me, and you have pressed your hand heavily upon me.
Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
3 For there is no health in my flesh because of your anger; there is no peace to my bones because of my sins.
Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
4 For my transgressions have gone over mine head: they have pressed heavily upon me like a weighty burden.
Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
5 My bruises have become noisome and corrupt, because of my foolishness.
Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
6 I have been wretched and bowed down continually: I went with a mourning countenance all the day.
Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
7 For my soul is filled with mockings; and there is no health in my flesh.
Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
8 I have been afflicted and brought down exceedingly: I have roared for the groaning of my heart.
Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
9 But all my desire is before you; and my groaning is not hidden from you.
Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
10 My heart is troubled, my strength has failed me; and the light of mine eyes is not with me.
Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
11 My friends and my neighbours drew near before me, and stood still; and my nearest of kin stood afar off.
Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 While they pressed hard upon me that sought my soul: and they that sought my hurt spoke vanities, and devised deceits all the day.
Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
13 But I, as a deaf man, heard not; and was as a dumb man not opening his mouth.
Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
14 And I was as a man that hears not, and who has no reproofs in his mouth.
Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
15 For I hoped in you, O Lord: you will hear, O Lord my God.
Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
16 For I said, Lest mine enemies rejoice against me: for when my feet were moved, they spoke boastingly against me.
Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
17 For I am ready for plagues, and my grief is continually before me.
Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
18 For I will declare mine iniquity, and be distressed for my sin.
sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
19 But mine enemies live, and are mightier than I: and they that hate me unjustly are multiplied.
Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
20 They that reward evil for good slandered me; because I followed righteousness.
jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
21 Forsake me not, O Lord my God: depart not from me.
Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
22 Draw near to my help, O Lord of my salvation.
Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
