Psalms 139
1 For the end, a Psalm of David. O Lord, you have proved me, and known me.
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
2 You know my down-sitting and mine up-rising: you understand my thoughts long before.
Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3 You have traced my path and my bed, and have foreseen all my ways.
Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4 For there is no unrighteous word in my tongue: behold, O Lord, you have known all things,
Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
5 the last and the first: you have fashioned me, and laid your hand upon me.
Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
6 The knowledge of you is too wonderful for me; it is very difficult, I can’t [attain] to it.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
7 Whither shall I go from your Spirit? and whither shall I flee from my presence?
Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
8 If I should go up to heaven, you are there: if I should go down to hell, you are present. (Sheol h7585)
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. (Sheol h7585)
9 If I should spread my wings [to fly] straight forward, and sojourn at the extremity of the sea, [it would be vain],
Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10 for even there your hand would guide me, and your right hand would hold me.
sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
11 When I said, Surely the darkness will cover me; even the night [was] light in my luxury.
Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
12 For darkness will not be darkness with you; but night will be light as day: as its darkness, so shall its light [be to you].
niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
13 For you, O Lord, have possessed my reins; you have helped me from my mother's womb.
Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
14 I will give you thanks; for you are fearfully wondrous; wondrous are your works; and my soul knows [it] well.
Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
15 My bones, which you made in secret were not hidden from you, nor my substance, in the lowest parts of the earth.
Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
16 Your eyes saw my unwrought [substance], and all [men] shall be written in your book; they shall be formed by day, though [there should for a time] be no one amongst them.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
17 But your friends, O God, have been greatly honoured by me; their rule has been greatly strengthened.
Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
18 I will number them, and they shall be multiplied beyond the sand; I awake, and am still with you.
Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. -Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.
19 Oh that you would kill the wicked, O God; depart from me, you men of blood.
Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!
20 For you will say concerning [their] thought, [that] they shall take your cities in vain.
Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi-nuo sinun vihollisesi.
21 Have I not hated them, O Lord, that hate you? and wasted away because of your enemies?
Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?
22 I have hated them with perfect hatred; they were counted my enemies.
Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.
23 Prove me, O God, and know my heart; examine me, and know my paths;
Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24 and see if [there is any] way of iniquity in me, and lead me in an everlasting way.
Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
