Psalms 139
1 For the end, a Psalm of David. O Lord, you have proved me, and known me.
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
2 You know my down-sitting and mine up-rising: you understand my thoughts long before.
Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
3 You have traced my path and my bed, and have foreseen all my ways.
Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
4 For there is no unrighteous word in my tongue: behold, O Lord, you have known all things,
Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
5 the last and the first: you have fashioned me, and laid your hand upon me.
Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
6 The knowledge of you is too wonderful for me; it is very difficult, I can’t [attain] to it.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
7 Whither shall I go from your Spirit? and whither shall I flee from my presence?
Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
8 If I should go up to heaven, you are there: if I should go down to hell, you are present. (Sheol h7585)
Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. (Sheol h7585)
9 If I should spread my wings [to fly] straight forward, and sojourn at the extremity of the sea, [it would be vain],
Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
10 for even there your hand would guide me, and your right hand would hold me.
Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
11 When I said, Surely the darkness will cover me; even the night [was] light in my luxury.
Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
12 For darkness will not be darkness with you; but night will be light as day: as its darkness, so shall its light [be to you].
Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
13 For you, O Lord, have possessed my reins; you have helped me from my mother's womb.
Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
14 I will give you thanks; for you are fearfully wondrous; wondrous are your works; and my soul knows [it] well.
Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
15 My bones, which you made in secret were not hidden from you, nor my substance, in the lowest parts of the earth.
Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
16 Your eyes saw my unwrought [substance], and all [men] shall be written in your book; they shall be formed by day, though [there should for a time] be no one amongst them.
Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
17 But your friends, O God, have been greatly honoured by me; their rule has been greatly strengthened.
Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
18 I will number them, and they shall be multiplied beyond the sand; I awake, and am still with you.
Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
19 Oh that you would kill the wicked, O God; depart from me, you men of blood.
Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
20 For you will say concerning [their] thought, [that] they shall take your cities in vain.
Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
21 Have I not hated them, O Lord, that hate you? and wasted away because of your enemies?
Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
22 I have hated them with perfect hatred; they were counted my enemies.
Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
23 Prove me, O God, and know my heart; examine me, and know my paths;
Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
24 and see if [there is any] way of iniquity in me, and lead me in an everlasting way.
Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.
