Psalms 137

1 For David, [a Psalm] of Jeremias. By the rivers of Babylon, there we sat; and wept when we remembered Sion.

Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

2 We hung our harps on the willows in the midst of it.

Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

3 For there they that had taken us captive asked of us the words of a song; and they that had carried us away [asked] a hymn, [saying], Sing us [one] of the songs of Sion.

Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

4 How should we sing the Lord's song in a strange land?

Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

5 If I forget you, O Jerusalem, let my right hand forget [its skill].

Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

6 May my tongue cleave to my throat, if I do not remember you; if I do not prefer Jerusalem as the chief of my joy.

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

7 Remember, O Lord, the children of Edom in the day of Jerusalem; who said, Rase [it], rase [it], even to its foundations.

Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

8 Wretched daughter of Babylon! blessed [shall he be] who shall reward you as you have rewarded us.

Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

9 Blessed [shall he be] who shall seize and dash your infants against the rock.

Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!