Psalms 109
1 For the end, a Psalm of David. For the end, a Psalm of David. O God, pass not over my praise in silence;
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2 for the mouth of the sinner and the mouth of the crafty [man] have been opened against me: they have spoken against me with a crafty tongue.
Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3 And they have compassed me with words of hatred; and fought against me without a cause.
Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4 Instead of loving me, they falsely accused me: but I continued to pray.
Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5 And they rewarded me evil for good, and hatred for my love.
He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 Set you a sinner against him; and let the devil stand at his right hand.
Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7 When he is judged, let him go forth condemned: and let his prayer become sin.
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8 Let his days be few: and let another take his office of overseer.
Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9 Let his children be orphans, and his wife a widow.
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10 Let his children wander without a dwelling-place, and beg: let them be cast out of their habitations.
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11 Let [his] creditor exact all that belongs to him: and let strangers spoil his labours.
Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12 Let him have no helper; neither let there be any one to have compassion on his fatherless children.
Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13 Let his children be [given up] to utter destruction: in one generation let his name be blotted out.
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14 Let the iniquity of his fathers be remembered before the Lord; and let not the sin of his mother be blotted out.
Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15 Let them be before the Lord continually; and let their memorial be blotted out from the earth.
Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16 Because he remembered not to show mercy, but persecuted the needy and poor man, and [that] to kill him that was pricked in the heart.
Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17 He loved cursing also, and it shall come upon him; and he took not pleasure in blessing, so it shall be removed far from him.
Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18 Yes, he put on cursing as a garment, and it is come as water into his bowels, and as oil into his bones.
Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Let it be to him as a garment which he puts on, and as a girdle with which he girds himself continually.
Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20 This is the dealing of the Lord with those who falsely accuse me, and of them that speak evil against my soul.
Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21 But you, O Lord, Lord, deal [mercifully] with me, for your name's sake: for your mercy is good.
Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22 Deliver me, for I am poor and needy; and my heart is troubled within me.
Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23 I am removed as a shadow in its going down: I am tossed up and down like locusts.
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24 My knees are weakened through fasting, and my flesh is changed by reason of [the lack of] oil.
Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25 I became also a reproach to them: [when] they saw me they shook their heads.
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26 Help me, O Lord my God; and save me according to your mercy.
Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27 And let them know that this is your hand; and [that] you, Lord, have wrought it.
ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28 Let them curse, but you shall bless: let them that rise up against me be ashamed, but let your servant rejoice.
Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29 Let those that falsely accuse me be clothed with shame, and let them cover themselves with their shame as with a mantle.
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30 I will give thanks to the Lord abundantly with my mouth; and in the midst of many I will praise him.
Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31 For he stood on the right hand of the poor, to save [me] from them that persecute my soul.
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
