Psalms 10
1 Why stand you afar off, O Lord? [why] do you overlook [us] in times of need, in affliction?
Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
2 While the ungodly one acts proudly, the poor is hotly pursued: [the wicked] are taken in the crafty counsels which they imagine.
Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.
3 Because the sinner praises himself for the desires of his heart; and the unjust one blesses himself.
Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.
4 The sinner has provoked the Lord: according to the abundance of his pride he will not seek after [him]: God is not before him.
Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa.
5 His ways are profane at all times; your judgements are removed from before him: he will gain the mastery over all his enemies.
Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.
6 For he has said in his heart, I shall not be moved, [continuing] without evil from generation to generation.
Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".
7 Whose mouth is full of cursing, and bitterness, and fraud: under his tongue are trouble and pain.
Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
8 He lies in wait with rich [men] in secret places, in order to kill the innocent: his eyes are set against the poor.
Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.
9 He lies in wait in secret as a lion in his den: he lies in wait to ravish the poor, to ravish the poor when he draws him [after him]: he will bring him down in his snare.
Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.
10 He will bow down and fall when he has mastered the poor.
Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.
11 For he has said in his heart, God has forgotten: he has turned away his face so as never to look.
Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".
12 Arise, O Lord God; let your hand be lifted up: forget not the poor.
Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.
13 Therefore, has the wicked provoked God? for he has said in his heart, He will not require [it].
Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"
14 You see [it]; for you do observe trouble and wrath, to deliver them into your hands: the poor has been left to you; you were a helper to the orphan.
Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.
15 Break you the arm of the sinner and wicked man: his sin shall be sought for, and shall not be found.
Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.
16 The Lord shall reign for ever, even for ever and ever: you Gentiles shall perish out his land.
Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.
17 The Lord has heard the desire of the poor: your ear has inclined to the preparation of their heart;
Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,
18 to plead for the orphan and afflicted, that man may no more boast upon the earth.
auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.
