Lamentations 5
1 Remember, O Lord, what has happened to us: behold, and look on our reproach.
Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
2 Our inheritance has been turned away to aliens, our houses to strangers:
Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
3 we are become orphans, we have no father, our mothers are as widows.
Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
4 We have drunk our water for money; our wood is sold to us [for a burden] on our neck:
Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
5 we have been persecuted, we have laboured, we have had no rest.
Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
6 Egypt gave the hand [to us], Assur to their own satisfaction.
Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
7 Our fathers sinned, [and] are not: we have borne their iniquities.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
8 Servants have ruled over us: there is none to ransom [us] out of their hand.
Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
9 We shall bring in our bread with [danger of] our lives, because of the sword of the wilderness.
Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
10 Our skin is blackened like an oven; they are convulsed, because of the storms of famine.
Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
11 They humbled the women in Sion, the virgins in the cities of Juda.
Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
12 Princes were hanged up by their hands: the elders were not honoured.
Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
13 The chosen men lifted up [the voice in] weeping, and the youths fainted under the wood.
Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
14 And the elders ceased from the gate, the chosen men ceased from their music.
Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
15 The joy of our heart has ceased; our dance is turned into mourning.
Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
16 The crown has fallen [from] our head: yes, woe to us! for we have sinned.
Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
17 For this has grief come; our heart is sorrowful: for this our eyes are darkened.
Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
18 Over the mountain of Sion, because it is made desolate, foxes have walked therein.
Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
19 But you, O Lord, shall dwell for ever; your throne [shall endure] to generation and generation.
Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
20 Therefore will you utterly forget us, and abandon us a long time?
Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
21 Turn us, O Lord, to you, and we shall be turned; and renew our days as before.
Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
22 For you have indeed rejected us; you have been very angry against us.
Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
