Job 4
1 Then Eliphaz the Thaemanite answered and said,
Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 Hast you been often spoken to in distress? but who shall endure the force of your words?
"Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
3 For whereas you have instructed many, and have strengthened the hands of the weak one,
Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
4 and have supported the failing with words, and have imparted courage to feeble knees.
sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
5 Yet now [that] pain has come upon you, and touched you, you are troubled.
Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
6 Is not your fear [founded] in folly, your hope also, and the mischief of your way?
Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
7 Remember then who has perished, being pure? or when were the true-hearted utterly destroyed?
Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
8 Accordingly as I have seen men ploughing barren places, and they that sow them will reap sorrows for themselves.
Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
9 They shall perish by the command of the Lord, and shall be utterly consumed by the breath of his wrath.
Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
10 The strength of the lion, and the voice of the lioness, and the exulting cry of serpents are quenched.
Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
11 The old lion has perished for lack of food, and the lions' whelps have forsaken one another.
jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
12 But if there had been any truth in your words, none of these evils would have befallen you. Shall not mine ear receive excellent [revelations] from him?
Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
13 But [as when] terror falls upon men, with dread and a sound in the night,
kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
14 horror and trembling seized me, and caused all my bones greatly to shake.
Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
15 And a spirit came before my face; and my hair and flesh quivered.
Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
16 I arose and perceived it not: I looked, and there, was no form before my eyes: but I only heard a breath and a voice, [saying],
Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
17 What, shall a mortal be pure before the Lord? or a man be blameless in regard to his works?
'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
18 Whereas he trust not in his servants, and perceives perverseness in his angels.
Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
19 But [as for] them that dwell in houses of clay, of whom we also are formed of the same clay, he smites them like a moth.
saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
20 And from the morning to evening they no longer exist: they have perished, because they can’t help themselves.
ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
21 For he blows upon them, and they are withered: they have perished for lack of wisdom.
Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
