Job 3
1 After this Job opened his mouth, and cursed his day,
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 saying,
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 Let the day perish in which I was born, and that night in which they said, Behold a boy!
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 Let that night be darkness, and let not the Lord regard it from above, neither let light come upon it.
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 But let darkness and the shadow of death seize it; let blackness come upon it;
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 let that day and night be cursed, let darkness carry them away; let it not come into the days of the year, neither let it be numbered with the days of the months.
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 But let that night be pain, and let not mirth come upon it, nor joy.
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 But let him that curses that day curse it, [even] he that is ready to attack the great whale.
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Let the stars of that night be darkened; let it remain [dark], and not come into light; and let it not see the morning star arise:
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 because it shut not up the gates of my mother's womb, for [so] it would have removed sorrow from my eyes.
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 For why died I not in the belly? and [why] did I not come forth from the womb and die immediately?
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 and why did the knees support me? and why did I suck the breasts?
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 Now I should have lain down and been quiet, I should have slept and been at rest,
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 with kings [and] councillors of the earth, who gloried in [their] swords;
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 or with rulers, whose gold was abundant, who filled their houses with silver:
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 or [I should have been] as an untimely birth proceeding from his mother's womb, or as infants who never saw light.
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 There the ungodly have burnt out the fury of rage; there the wearied in body rest.
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 And the men of old time have together ceased to hear the exactor's voice.
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 The small and great are there, and the servant that feared his lord.
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 For why is light given to those who are in bitterness, and life to those souls which are in griefs?
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 who desire death, and obtain it not, digging [for it] as [for] treasures;
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 and would be very joyful if they should gain it?
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 Death [is] rest to [such] a man, for God has hedged him in.
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 For my groaning comes before my food, and I weep being beset with terror.
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 For the terror of which I meditated has come upon me, and that which I had feared has befallen me.
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 I was not at peace, nor quiet, nor had I rest; yet wrath came upon me.
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
