Job 29
1 And Job continued and said in his parable,
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 Oh that I were as in months past, wherein God preserved me!
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 As when his lamp shone over my head; when by his light I walked through darkness.
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 [As] when I steadfastly pursued my ways, when God took care of my house.
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 When I was very fruitful, and my children were about me;
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 when my ways were moistened with butter, and the mountains flowed for me with milk.
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 When I went forth early in the city, and the seat was placed for me in the streets.
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 The young men saw me, and hid themselves: and all the old men stood up.
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 And the great men ceased speaking, and laid their finger on their mouth.
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 And they that heard [me] blessed me, and their tongue clave to their throat.
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 For the ear heard, and blessed me; and the eye saw me, and turned aside.
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 For I saved the poor out of the hand of the oppressor, and helped the fatherless who had no helper.
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 Let the blessing of the perishing one come upon me; yes, the mouth of the widow has blessed me.
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 Also I put on righteousness, and clothed myself with judgement like a mantle.
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 I was the eye of the blind, and the foot of the lame.
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 I was the father of the helpless; and I searched out the cause which I knew not.
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 And I broke the jaw teeth of the unrighteous; I plucked the spoil out of the midst of their teeth.
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 And I said, My age shall continue as the stem of a palm tree; I shall live a long while.
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 [My] root was spread out by the water, and the dew would lodge on my crop.
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 My glory was fresh in me, and by bow prospered in his hand.
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 [Men] heard me, and gave heed, and they were silent at my counsel.
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 At my word they spoke not again, and they were very gland whenever I spoke to them.
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 As the thirsty earth expecting the rain, so they [waited for] my speech.
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 Were I to laugh on them, they would not believe [it]; and the light of my face has not failed.
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 I chose out their way, and sat chief, and lived as a king in the midst of warriors, as one comforting mourners.
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
